Piparien koristelu ja karttatehtävä

Joulu alkaa lähestyä, joten kerhossa koristeltiin pipareita. Keräännyimme pöydän ääreen ja kaikki saivat kolme piparia koristeltavaksi. Kuorutteita oli myös kolmea eri väriä: valkoista, vihreää ja vaaleanpunaista. Näistä lapset taiteilivat hienoja ja herkullisia koristepipareita. Osalle lapsista piparin ulkonäköä tärkeämpää oli kuorrutteen määrä. Söisimmehän piparit kerhon lopuksi.

Kun odottelimme kuorrutteen kuivumista, piirsivät lapset kartan. Tehtävänä oli piirtää oma talo ja pihapiiri ylhäältäpäin niin kuin kartassa. Pienimmille oli vaikeaa hahmottaa miltä rakennukset ja maisema näyttävät ylhäältä päin, eikä tehtävä helppo ollut isommillekaan. Lapset osasivat kuitenkin hyvin hahmottaa lähiympäristöään. Lapset myös selittivät piirroksensa ohjaajille, jolloin lasten kyky hahmottaa elinympäristöään tuli vielä selvemmin esille.

Luontovideot + Pansion puuhapäivä

19.11. oli Pansion koululla puuhapäivä. Luvassa oli paljon kivaa tekemistä lapsille, mutta myös muun ikäisille löytyi kaikkea kiinnostavaa. Ennen puuhapäivän alkamista katsoimme kuitenkin luontovideoita kerhossa. Teknisten ongelmien jälkeen lapset pääsivät valitsemaan muutaman videon joukosta minkä halusivat katsoa. Katoimme ensin Ulos luontoon –sarjan jakson, jonka jälkeen katsottiin lyhyempiä  videoita suomen villieläimistä.

Puuhapäivässä 4H:lla oli kranssiaskartelupiste. Olimme saaneet harjoitusta kranssien teosta edellisellä kerhokerralla ja nyt mukaan tekemään kransseja pääsivät kaikenikäiset. Eniten tekijöissä oli kuitenkin lapsia, erityisesti tyttöjä. Puuhapäivässä oli mukavaa olla mukana ja myös suurin osa kerholaisista jäi tapahtumaan. Hyvä, että Pasiossa ja erityisesti Pansion koululla järjestetään kaikkea kivaa!

Pajua vääntäen ja kääntäen

Tällä kertaa ohjaajat toivat kerhoon pajua. Mitä näistä? Mallina oli pajusta tehty pyöreä ja sydämenmuotoinen kranssi.

Sitten vaan taivuttelemaan! Ihan helppoa homma ei ollut. Pajut katkeavat jos niitä vääntää liikaa ja sydämen muotoisen kranssin tekeminen aiheutti vaikeuksia. Käytössä oli myös rautalankaa, josta oli apua oikean muodon saavuttamiseksi. Osa lapsista sai kranssinsa nopeasti valmiiksi. Oli siis koristelemisen aika. Koristeluun löytyi punaista nauhaa, puuhelmiä ja puisia koristeita. Ja voi kuinka taitavia lapset ovatkaan!

Pajukransseja tehdään myös Pansion koulun puuhapäivässä 19.11. kerhon jälkeen. Kaikki ovat tervetulleita puuhapäivään ja 4H:n pisteelle vääntelemään kransseja!

Mustikkaista piirakkaa

Lapset olivat jo pitkään odottaneet, että pääsisimme leipomaan jotain. Päädyimme tekemään mustikkapiirakan, joka oli kaikkien mielestä herkullinen idea. Kaikki saivat vuorollaan osallistua leipomiseen. Joku rikkoi munan, toinen vatkasi, joku kaatoi sokerin ja jauhot ja näin saimme taikinan valmiiksi. Kun vuoka oli voideltu kaadettiin taikina vuokaan ja lopuksi mustikat päälle. Sitten piirakka uuniin ja odottelemaan!

Mustikka piirakan ohjeen löydät täältä:

http://www.valio.fi/reseptit/helppo-mustikkapiiras/

Piirakan ollessa uunissa leikimme pantomiimiä ja mikä eläin olen –leikkiä. Tässä leikissä yksi kerholainen menee toiseen huoneeseen ja muut päättävät mikä eläin hän on. Sitten huoneesta poistunut voi tulla takaisin ja alkaa kysellä kysymyksiä, kuten missä hän asuu, montako jalkaa hänellä on ym. Leikkihetken jälkeen oli aika herkutella piirakalla. Hyvää oli, mutta mustikoita tuli ehkä hiukan liikaa (jos nyt mustikoita voi koskaan olla liikaa).

Halloweenlyhdyt

Tällä kertaa saimme mukaan myös uusia puutarhakerholaisia. Aiheenamme olivat erilaiset Halloweenlyhdyt. Meillä oli pari isompaa kurpitsaa, sekä muutamia pienempiä kurpitsoja, joista veistelimme pelottavia lyhtyjä. Lisäksi meillä oli mukana tarvikkeet pilttipurkeista ja silkkipaperista tehtäviin lyhtyihin, mikä oli hyvä, koska lapset kyllästyivät kurptsan kaivertamiseen melko nopeasti.  Alla hienoja aikaansaannoksiamme:

Metsäretki lentomajakalle

Viidennellä kerhokerralla lähdimme lasten pienelle retkelle lähimetsään. Tällä kertaa osallistujia oli alle 10. On arvattavissa, että alkuinnostuksen jälkeen kerhosta putoaa lapsia pois. Mukavaa kuitenkin, että kerhossa vielä olevat lapset ovat kyselleet, jos heidän kaverinsa voisivat vielä päästä mukaan kerhoon. Tervetuloa!

Takaisin viidenteen kerhokertaan ja metsäretkeen. Olimme päättäneet lähteä Pansion koulun lähellä sijaitsevalle majakalle. Osa lapsista tunsi paikan ja opasti meitä, mistä sinne kannattaa mennä. Perillä leikimme metsäaiheisia leikkejä. Ensin alkulämmittely, koska sää oli melko viileä ja lapsilla oli aika kevyet vaatteet. Sitten ensimmäiseen leikkiin. Yksi sulki silmänsä ja kaksi kaveria kuljetti hänet puun tai vaikka kiven luokse ja sokeana oleva sai kosketella esinettä. Sitten takaisin alkupisteeseen ja arvaamaan missä oli oltu. Kaikki saivat kokeilla sokkona olemista. Toinen leikki oli muistipeli. Otimme noin 8 luonnosta löytyvää asiaa, esim. käpy, kivi, oksa ym., jotka laitettiin tasaiselle alustalle. Yksi sulki silmänsä ja joku esineistä poistettiin. Silmät kiinni laittaneen piti arvata mikä esineistä puutui. Molemmat leikeistä olivat lasten mielestä kivoja, kunnes alkoi tulla niin kylmä, että oli aika suunnata takaisin koulun suuntaan. Koulun pihalla pelasimme muistipeliä vielä hetken, ennen kuin oli aika lähteä kotiin.

Ei pöllömpää askartelua

Neljännellä kerralla puutarhakerhossa oli vuorossa pöllöjen askartelu pahvista. Tehtävään tarvittiin aaltopahvista leikattuja suikaleita, liimaan ja tummia nappeja. Aaltopahvia rullaksi kiertämällä syntyi pöllölle vartalo ja silmät. Pahvinsuikaleista lisättiin myös siivet ja kulmakarvat huhuilijoille. Sitten vielä napit silmiin ja tadaa! Tässä kerholaisten aikaansaannokset:

Lopuksi menimme vielä ulos ja leikimme yhdessä tervapataa.

Perunoita pellosta

Kolmannella kerhokerralla lähdimme kerholaisten kanssa viljelypalstalle. Matka tuntui melko pitkältä, koska suurin osa kerholaisista on 1. ja 2. luokkalaisia. Onneksi meillä on myös pari isompaa tyttöä, jotka auttavat pienempiä. Alla reitti koululta palstalle:

Matkalla kävimme vielä hakemassa hanskat perunannostoa varten.  Palstalta löytyi kuokka ja pieni lapio perunoiden kaivamista varten. Yhteiselle palstalle on kesällä istutettu perunaa ja meillä oli lupa nostaa niistä muutamia.  Koska lapset olivat niin innokkaita aloittamaan, arvoimme kuka saa alkaa kaivamaan ensin. Kuokkimisen täytyi tapahtua varoivaisesti, että emme rikkoisi perunoita. Ja sieltähän niitä pottuja löytyi! Kaikki saivat kotiin viemiksi pari perunaa. Lopuksi vielä leikittiin hieman pellon laidalla.

Tunnistuspussit

Toisella kerralla puutarhakerhossa tunnusteltiin pusseissa olevia kasvien osia. Ohjaaja oli tuonut kerhoon kuusi pussia, jotka sisälsivät kuusen- ja männynoksan, puolukanvarvun, ruusunmarja, männyn kaarnaa ja kanervaa. Lasten tehtävänä oli tunnustella mitä pusseissa oli. Isommat tytöt tunnistivat melkein kaikki kasvit. Pienemmille tehtävä oli ehkä vähän liian vaikea. Ruusunmarjan kohtaloksi kävivät lasten liian kovat otteet varoittelusta huolimatta. Ruusunmarjasta tuli sosetta.

Seuraavaksi kerraksi lapsia pyydettiin ottamaan kumisaappaat matkaan, koska menisimme palstalle nostamaan perunoita.

Ensimmäinen kerhokerta

Lasten puutarhakerho kokoontui ensimmäisen kerran 17.9.2014.
Ensimmäisellä kerhokerralla puutarhakerhossa tutustuttiin toisiin kivojen leikkien merkeissä. Lapset kertoivat nimensä ja lempi kasvinsa sekä eläimensä. Kasveista omenapuu oli suosittu ja myöskin vesimelonipuu(?!) oli lasten suosikki. Ehkä tutustumme vesimelonin kasvutapaan kerhossa vielä hieman tarkemmin J

Kuva on otettu Wikimedia Commonsista. Se on käyttäjän FlickrLickr .

Lapset olivat kerhosta hyvin innostuneita ja kaikenlainen tekeminen kiinnosti heitä. Ensimmäisellä kerralla myös askarreltiin luonnonmateriaaleja käyttäen. Teimme koristeita ruusun- ja pihlajanmarjoista. Lapset saivat käyttää mielikuvitustaan millaisia koristeiteita marjoista voisi syntyä.  Alla kuvassa esimerkki.

Lasten puutarhakerho

Pansion koululla on lähtenyt käyntiin lasten luonto-, retkeily- ja puutarha-aiheinen kerho. Kerho on tarkoitettu koulun oppilaille ja se kokoontuu aina keskiviikkoisin klo 14.30-16.00. Kerhossa askarrellaan, kokataan, retkeillään ja tutustutaan Pansio-Pernon viljelypalstaan.

Puutarhakerhosta tiedotettiin lapsille ja heidän vanhemmilleen koulusta saadulla repputiedotteella. Kiinnostusta kerhoa kohtaan löytyi ja paikat täyttyivät nopeasti! Kerhossa on parhaimmillaan ollut 17 lasta. Kaikki eivät ole olleet mukana joka kerta, mutta toivottavasti monen innostus kerhoa kohtaan jatkuu ja lapsia käy kerhossa mukava määrä.

Mitä kesä oikein toi mukanaan?

Koulu keskellä korttelia hankkeelle kesä ei mennyt kenties niin kuin odotettiin: asukkaita ei saatu viljelijöiksi vielä ja kesäpajalle muodostui omia haasteita. Mutta tämä ei tarkoita, että hanke olisi epäonnistunut, ehei. Vielä on yli vuosi aikaa saada kaupunkiviljely juurtumaan osaksi Pansio-Pernoa, alun hankaluudesta ei tarvitse myrtyä.

Mutta sen eteen on tehtävä toisella tavalla työtä kuin nyt on tehty. Viestintää on aikaistettava, että asukkaat saavat palstasta tiedon ja että saamme yhteistyötahojemme kanssa tarpeeksi aikaa miettiä yhdessä kuinka toimitaan. Yhdessä toimiminen on avainsana jo yhteisöllisyydenkin takia. Myös ideointia varten yhdessä olo on tärkeää: toinen voi kehitellä toisen ideaa eteenpäin villisti ja joku toinen antaa taas konkreettiset raamit sille. Lopputuloksena voi olla vaikka mitä mukavaa ja ihmisiä mukaansa tempaavaa!


Tämä kesä on myös opettanut sen, että viljelypalstan sijainti on oivallinen. Se on sopivan aurinkoisella paikalla ja kasvit ovat kasvaneet, joten maaperänkin suhteen kaikki on reilassa. Palstan löytäminen voi olla hiukan haastavampaa, mutta kyllä se siitä helpottuu. Kesäkuun aikana tilanne vaikutti hiukan huolestuttavalta, sillä kesäkuu oli kylmä. Heinäkuu kuitenkin pelasti helteillään ja sadekuuroillaan. Etenkin pinaatit innostuivat siitä, että kesken päivää oli sekä ukkosen tuomaa rankkasadekuuroa että paahtavaa auringon voimaa.

Kesällä hankkeen työvoimana hääri myös kesäpaja. Heille annetaan vielä suunvuoro tässä blogissa, mutta kerrottakoot, että heidän tarkoituksenaan on osallistuttaa nuoret ottamaan valokuvia. Valokuvien avulla saadaan selville nuorten näkökulma Pansio-Pernosta ja ne on tarkoitus koota näyttelyksi Pansio-Pernon kaupunginosaviikolle.

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla Turun 4H järjesti Ruokakoulu-päiväleirin ja leiri pidetään uudestaan elokuussa. Kesäkuun leiri sujui hyvin ja oli mukavaa olla ohjaajan roolissa siellä. Leiri huipentui perhepäivälliseen. Sinä päivänä lapset kokkasivat vanhemmilleen aterian ja koristelivat ruokalan kauniiksi, jolloin eri perheet saivat kohdata toisensa ja lapset olla ylpeitä järjestämästään päivästä. Juuri tästä yhteisöllisyydessä on kyse.

Päiväleiriläiset istuttivat myös taimia hankkeen palstalle. Kasvit ovat saaneet heinäkuun aikana kasvuunsa uudenlaista voimaa.


Syksy tuo uusia mahdollisuuksia saada ihmisiä mukaan erilaisiin puuhiin, ja esimerkiksi viljelypalstan mainostamisen voi aloittaa jo Pansio-Pernon kaupunginosaviikoilla. Syksyllä starttaa myös uusi projektipaja täynnä uusia ammattikorkeakoulun opiskelijoita. Kenties heidän aivoituksistaan kumpuaa jotain, mikä saa Pansio-Pernon asukkaat hymyilemään.

On ollut myös puhetta, että Pansion koulun pihaan rakennettaisiin viljelylaarit, jolloin hyötykasveja voitaisiin kasvattaa koulun pihalla. Se on yksi tapa tuoda kaupunkiviljelyn ideaa lähemmäksi niin koulun oppilaita kuin heidän vanhempiaan ja ties ketä muita.

Jos palstalle tahdot mennä nyt, niin takuulla rauhoitut

Luontoympäristön vaikutuksesta ihmiseen on tehty lukuisia tutkimuksia. Muuan muassa Rachel ja Stephen Kaplan ovat tutkineet kuinka luontoympäristö helpottaa ihmisen tarkkaavaisuuden palautumista ja alentaa stressiä.

Nykyihmisen yltä pyyhältä koko ajan uutta tietoa ja ties mitä muita ärsykkeitä, joista on joskus otettava lepoa. Luontoympäristön rauhallisuus, selkeys ja avartavuus sekä ihmiskatseen lumoavat elementit auttavat ihmistä palautumaan, elpymään, jolloin hän jaksaa taas paremmin. On myös tutkittu, että luontoympäristö rauhoittaa ylivilkkaita lapsia. Samaten on todistettu, että muun muassa ihmisen verenpaine alenee luontoympäristössä jo parissa minuutissa. Jokin selkeästikin tuntuu ihmisestä (alku)kodikkaalta luonnossa.

Mutta onko viljelypalsta sopiva tuollaiseen elpymiseen? Sanoisin, että kyllä on. Viljeltävät kasvit antavat rauhaa ja palstaa ympäröivä luonto on sekin Pansio-Pernossa kaunista. Kauas ei siis tarvitse mennä etsimään luonnonrauhaa!

Samalla puutarhuri tai viljelijä saa aivan toisenlaista mielihyvää, kun hän huomaa kasviensa kasvavan. Silmien edessä tapahtuu elämän ihme. Eikä se ole enää mikään klisee, kun sen näkee tapahtuvan lähellään. Ylipäätään luonto tulee tutummaksi viljellessä, sillä siinä hommassa on huomioitava mitkä ovat elämän perusedellytykset. Sekä pidettävä huolto toisesta elävästä olennosta, mikä on kenties tärkein taito elämässä.

Luonnon ja puutarhan elvyttävästä vaikutuksesta voi lukea lisää esimerkiksi Kirsi Salosen Mieli ja maisemat - eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma -teoksesta tai Rappen, Lindénin ja Koivusen Puisto, puutarha ja hyvinvointi -kirjasta. Sekä monesta muustakin seikasta.



Luontoympäristössä ihmisen verenpaine ja stressi alenevat, immuniteettitaso nouse, milloin ei sairastukaan niin helposti. Psyykkiset voimavarat palautuvat, mieliala kohenee ja alkaa kohista kuin puro, tarkkaavaisuus paranee jolloin maailmaa jaksaa ihmetellä jälleen. Myös yhteenkuuluvuuden tunne niin luontoa kuin muita ihmisiä kohtaan kehittyy, kun luontoympäristössä voi välillä vetäytyä yksikseen. Tällöin ei tarvitse kuormittua liikaa sosiaalisuudestakaan.

Itselleen on syytä antaa aina välillä paussi, breikki, hengähdystauko, intermission eli väliaika, ja luontoympäristössä se on miellyttävintä pitää. Silloin jaksaa taas keskittyä tärkeimpään puuhaan elämässä, eli puutarhanhoitoon.

Rauhaa ja viherhoivaa kaikille!

Lieron kierottomuus

Maaperä on täynnä elämää. On niin matoja, sieniä kuin pienen pieniä bakteereita. Jokaisella on oma roolinsa elämän kiertokulussa. Nyt virtuaalipuutarhassa tarkastellaan jokaiselle tuttuja lieroja.

Lierot eli kastemadot

Lierot ovat maaperässä viihtyviä matoja, jotka hajottavat orgaanista ainetta pienemmäksi, saavat aikaan liikkumisellaan ilmareikiä maaperään ja parantavat kaiken kaikkiaan maaperän laatua. Kasvit ja mikrobit kun tarvitsevat oikeassa muodossa olevaa orgaanista ainetta ja ilmaa elääkseen.

Kastemadot saattavat sateella ilmestyä maanpinnalle. Suomen Luonto -lehden luontoasiantuntija Kauri Mikkola esittää syyn olevan siinä, että veden täyttämässä maaperässä madot eivät voi enää hengittää kunnolla, joten ne etsiytyvät maanpinnalle.

Kuva on otettu Wikimedia Commonsista. Se on käyttäjä Vega Asension.

Lierot ovat kaksineuvoisia, mikä tarkoittaa sitä, että niillä on sekä uroksen että naaraan sukupuolipiirteitä ja mahdollisuus lisääntyä minkä tahansa muun madon kanssa.

Lierot etenevät maaperässä venyttämällä itseään ja tarttumalla maaperään ja kiskomalla itsensä taas lyhyemmäksi. Madon ulkokuori koostuukin pienistä kuurnista tai uomista, jotka ovat kuin pieniä hakasia, joilla maaperään voi tarttua.

Myös kaikkea muuta jännittävää madoista voi oppia. Ja yksi asia on selvä, vaikka kaikkea ei tietäisikään: matoja ei kannata pelätä! Paljon kannattavampaa on olla kiitollinen niille.

Kukkasen saat omaksi aivan

Heinäkuussa on ollut ukkosta ja kaatosadetta sekä hellettä ja auringonpaistetta. Ei ihmekään siis, että viljelypalstalla tapahtui varsinainen räjähdys kasvun suhteen! Kaikkea tarpeellista on taivaalta saatu: vettä ja aurinkoa.

 

Krassi sopii pippurin korvikkeeksi kukkineen ja lehtineen.

Kesäkurpitsa odottelee kasvupyrähdystään. Kukkaakin voi haukkaista!

Tomaatit odottavat vielä väriä poskilleen.

Yrtitkin kukkivat!

Etenkin pinaatit olivat nauttineet helteestä ja sateesta. Niitä ei enää samoiksi tunnistanut!

Erityispenkin kesäkurpitsat ovat myös ilostuneet keleistä.

Samettikukka ylpeilee.

Perunatkin alkavat jo kukkia! Kohta voi siis herkutella.

 

Sipulissa on vihervoimaa.

Virtuaalipuutarha: Kulttuurin viljelyä

Elonkorjuu ja syksyn istutukset

Oppilaat voidaan tuoda syksyllä viljelypalstalle poimimaan kesän antimia. Yhdessä voidaan sopia voivatko oppilaat viedä kotiinsa pienoiset tuliaiset pellolta vai kerätäänkö antimet ainoastaan yhteiseen käyttöön.

Myöhemmin syksyllä voidaan myös istuttaa joitakin kasveja. Esimerkiksi lokakuussa voidaan istuttaa talvivalkosipulia. Yhteishyvä -sivustolta ja Hyötykasviyhdistyksen sivustolta löytyy ohjeistus siihen hommaan. Myös monia muita sipulikasveja voi syksyllä istuttaa.

Myös marjapensaita voi istuttaa syksyllä. Niiden istuttamisesta löydät lisätietoa esimerkiksi Suomalaisen taimen sivustolta tai Plantagenin sivustolta.

Kuva löytyy Wikimedia Commonsista. Kuvan on ottanut käyttäjä CarbonNYC

Taidetta maanpinnalla

Oppilaita voidaan tuoda palstalle oppimaan ympäristö- ja maisemavalokuvaamista. Mitä kaikkea palstalla voikaan kuvata? Entä miltä palstan ympäristö näyttäytyy. Eräänlaisen näkökulman voi lukaista linkin takaa.

Entä mitä itse kasveista voikaan punoa ja sommitella? Raparperin lehden avulla voi väsätä vaikka betonilaatan.

Myös kirjoittamiseen voidaan palstan avulla perehtyä. Oppilaat voivat esimerkiksi kuvailla millainen palsta on, millaisia mielikuvia se heissä herätti. "Vaativampana" tehtävänä voi olla runojen tai lyhyiden kertomuksien kirjoittaminen palstaan tai yleisestikin viljelyyn liittyen. Mielikuvituksen voi antaa kukkia.

Kuva löytyy Wikimedia Commonsista.

Vesiteillä

Tällainen on reitti veden hakemiseen viljelypalstalle. Olisikohan olemassa parempia vaihtoehtoja tähän hommaan?

Elämä kukoistaa palstalla

Ruokakoulu-päiväleirin istutuksille tehtiinkin hiukan tyylikkäämpi aitaus!

Lähempää se näyttää tällaiselta.

Eikä tomaattien tuloa voi estää!

Toisaalla, samalla palstalla, tomaatit ottavat elämäänsä tukea.

Perunat taas on vuorostaan myllätty.

Ja yrttimaalta on kerätty kesän ensimmäinen satsi!

Virtuaalipuutarha: Ruoan alkuperä

Tyhjästäkö ruoka pöytään ilmestyy?

Hyvin tärkeä osa ruokakasvatusta on opettaa lapsille ruoan alkuperästä. Mistä ruoka okein tulee, miten se kasvaa, ketkä ovat ruoan valmistuksessa mukana.

Yksi tapa opettaa ruoan alkuperästä on antaa oppilaidqb kasvatettavaksi siemestä asti kasvi. Näin lapsi oppii ravinnon biologiset edellytykset ja joihinkin oppilaisiin voi syttyä kipinä elämän tutkimiseen muutoinkin.

Mutta pitkäksi talveksi yksi kasvi ei kuitenkaan riitä. Sen takia oppilaiden kanssa voi mennä tutustumaan puutarhoihin, viljelypalstoihin ja maatiloihin. Näin ruoantuotannon mittasuhde tulee oppilaille tutummaksi.

Lähiruoka on osa paikallisidentiteettiä

Asuinalueita reunustavat niin metsät, puistot kuin puutarhatkin. Ne ovat mukana luomassa omanlaistaan miljöötä ja identiteettiä asuinalueelleen. Millaisen ilmeen yhteinen viljelypalsta voisi luoda?

Puutarhurit ja maanviljelijät muokkaavat asuinseutunsa ilmettä mitä suurimmissa määrin, ja ihminen on mitä syö. Lähiruoka tuo toisiaan lähemmäksi tuottajan ja kuluttajan, ja siten myös halun ymmärtää ja auttaa toista ihmistä hänen elämässään. Aluksi vain on otettava ratkaiseva askel toiseen tutustumiseksi.

Pernon kartano

Paikallisidentiteetistä puhuttaessa Pansio-Pernossa erityisen maininna ansaitsee Pernon kartano. Kartano on aikahyppy paikallishistoriaan aina 1400-luvulle asti, joten kartanon avulla voi todellakin tutustua Pansio-Pernon historiaan ja sen monituisiin vaiheisiin. Suomen historia konkretisoituu sekin lähimaisemissa aivan uudella tavalla.

Lue lisää Pernon kartanosta Pernon Huolto OY:n sivuilta
Turun Sanomat - Pernon kellarissa Kekkonen joi sahtia


Palataan vielä kuitenkin koulumaailmaan. Opettaja on monelle oppilaalle roolimalli. Millaiset pienet teot voivat vaikuttaa oppilaisiin? Youtube-videossa on joitain esimerkkejä.

Virtuaalipuutarha: Valoa ja ilmaa, mitä onkaan yhteyttäminen?

Kasvit tarvitsevat valoa ja ilmaa yhtetyttääkseen. Mitä on ilma ja mitä salaperäistä voimaa auringonvalolla kasveihin on? Otetaan siitä selvää!

Ilma

Ilma on kaasujen seos. Kaasuja ovat muun muassa typpi, happi ja hiilidioksidi. Näitä kaikkia kasvi tarvitsee elääkseen.

Maaperän ravinteiden kohdalla puhuttiin jo typen merkityksestä, mutta mihin kasvi tarvitsee vuorostaan hiilidioksidia? Sokerin muodostumiseen, ja siitä on sitten yhteyttämiskohdalla tarkemmin tietoa!

Kasvit tuottavat happea, jota esimerkiksi ihminen tarvitsee elääkseen. Kasvit myös käyttävät osan tuottamastaan sokerista itse energiaa saadakseen. Sokeria käyttääkseen kasvit tarvitsevat happea, jonka avulla kasvi polttaa sokerin. Palamisreaktioon voi sitten tarkemmin tutustua kemian ja fysiikan tunneilla.

Auringonvalo ja yhteyttäminen

Kasvit kasvavat kohti valoa. Valoa kohti suuntaavan kasvun voi selkeinten nähdä puiden kohdalla: niiden oksat ojentuvat kohti etelää, jossa aurinko paistaa taivaalla. Se johtuu siitä, että kasvit todellakin tarvitsevat valoa kasvaakseen. Valoa kasvi kerää lehtivihreän eli klorofyllin avulla.

Joten nyt on aika puhua fotosynteesistä eli yhteyttämisestä.

Yhteyttämisessä kasvi käyttää ilmahuokosillaan keräämäänsä hiilidioksidia ja juurillaan imemäänsä vettä tuottakseen sokeria ja happea. Jotta reaktio voisi tapahtua, siinä tarvitaan myös auringonvaloa antamaan tarpeeksi energiaa kasville.

Happea ihminen tarvitsee elääkseen kuten myös sokeriakin, jota hän saa kasveja syömällä. Ihminen siis totisesti tarvitsee kasveja elääkseen!

Nippelitietona vielä seuraava: Jan Ingenhousz oli ensimmäinen kasvitieteilijä, joka löysi fotosynteesin. Hän havaitsi veteen upotettujen kasvien tuottavan kaasukuplia valossa, kun vuorostaan varjossa kaasukuplia ei enää muodostunut. Hän tunnisti tämän kaasun hapeksi.

Tilojen ja puitteiden ollessa sopivat voidaan Ingenhouszin koe toistaa. Silloin päästäisiin todella kiinni elämän ihmeellisyyksiin!

Yhteenvetoa kasvuolosuhteista

Kun oppilaat saavat itse kasvattaa siemenestä taimen, voidaan heille opettaa kasvin kasvamisesta ja siihen liittyvistä aiheista biologian ja maantiedon tunneilla. Tällöin kasvit eivät jää ikkunalaudalle nököttämään yksikseen, vaan ne ovat jotain ihmeellistä, jotain josta voi oppia jotain uutta.

Taimi on myös konkreettinen esimerkki itse teoriasta. Monille lapsille käsinkosketeltava asia helpottaa asian sisäistämistä. Asiaan saadaan silloin sitä kaivattua tolkkua.

Kasvien kasvamiseen ja itse kasveihin liittyy tietenkin paljon muutakin opittavaa. Ruukussa odottelevaa taimea voi käyttää varmasti muidenkin asioiden opettamiseen kuin tässä blogissa mainittuihin, vain opettajan luovuus on loppujen lopuksi rajana.

Anna lasten suunnitella!

Koulu keskellä korttelia -hankkeelle kävi hassusti toukokuun loppupuolella. Tilatulla bussilla tuotiin Pansion koulun ekaluokkalaisia viljelypalstalle, vaan bussipa katosi kesken kaiken eikä hakenutkaan vanhempia oppilaita. Onneksi sentään ekaluokkalaiset saatiin bussilla tuotua takaisin kouluun. Seuraavana keväänä toivon mukaan saadan kuljetukset pelittämään paremmin!

Mutta seuraavaa vuotta ajatellen olisi hyvä pohtia myös miten oppilaat saataisiin osallistettua paremmin istuttamiinsa kasveihin palstalla. Tässä on siis muutama ehdotus siitä, mitä oppilaat voivat tehdä!

1. Istutuspenkkien suunnittelu

Lasten mielikuvitus on rajaton. Sitä kannattaa siis hyödyntää ja antaa lasten suunnitella piirtäen tai muuten kuvataiteellisesti luonnostella istutussuunnitelma. Mitä istutuspenkeissä kasvaa, miltä ne näyttävät.

Oppilaiden voi antaa siis villisti suunnitella ehdotuksia, joita voi myöhemmin muokata ja rajata toteuttamiskelpoisiksi.

Opettaja voi myös alusta pitäen ohjeistaa oppilaita kertomalla esimerkiksi mitä kasveja tullaan istuttamaan ja miten suuri tila on käytettävissä.

Vaiko sittenkin tähden mallinen? Ja voisivatko kasvit olla spiraalina penkissä?

Istutuspenkin muodon lisäksi oppilaat voivat suunnitella miten se rajataan muusta palstasta erottuvaksi kokonaisuudeksi. Kivillä vai katkenneilla oksilla vai jollakin aivan muulla? Kenties Muumilaakson tarinoista tutuilla näkinkengillä?

Hyviä ohjeita löytyy myös Jukka Raition opinnäytetyöstä Kaupunkiviljely osana koulun toimintaa. Sieltä löytyy käytännön ohjeita siihen kuinka lapset voivat päättää mitä kasveja he haluavat istuttaa.

2. Istutuslaarin rakentaminen

Puukäsitöissä voidaan rakentaa istutuslaari tai laareja, jotka voidaan laittaa koulun pihalle. Rakennetaanko pari suurta laaria yhdessä vai monia pieniä erikseen, kas siinäpä on soveltamisen mahdollisuuksia!

Jälleen on myös mahdollista miettiä muotoja. Suorakulmioiden sijasta voidaan puusta rakentaa vaikka sakaraisia tähtiä, mikäli haastetta kaivataan, tai ihan vain kolmioitakin. Laarit voidaan myös maalata ulkopuolelta.

Istutuslaarien korkeus vaihtelee; eri kasveilla on erilaiset tarpeet. 70 senttimetriä voitaisiin pitää ihanteellisena, mikä voi olla aikamoinen työtaakka pienimmille.

3. Linnunpelättimen suunnittelu

Yhteisenä työtehtävänä oppilaille voi antaa linnunpelättimen suunnittelun. Jälleen on siis villin luovuuden aika kukoistaa! Eli kaikille vain tehtäväksi pelättimen luonnosteleminen ja suunnitteleminen.

Oppilaiden suunnitelmista valitaan paras tai parhaat toteutettaviksi. Opettaja jakaa työtehtävät parhaaksi katsomallaan tavalla oppilaiden kesken.

Léon Benettin Foundling Mick -teos.

Hyvä on myös muistaa laittaa jotakin auringon valossa välkkyviä osia pelättimeen, kuten vanhaa filmiä. Se kenties pelottaa lintuja enemmän kuin hurjinkaan gansterin kovanaama.

Vaan voihan linnunpelätin olla vaikka tällainen!


Mitä muuta lapset voivatkaan palstalle suunnitella? Tiedätkö sinä sen?

Aidattu puutarha

Mikäli palstasta toivoo puutarhamaisen, istutuspenkkejä kannattaa rajata. Mutta mistä rajaus tarvikkeet löytyvät?

Itse suosin luonnosta löytyviä vaihtoehtoja. Esimerkiksi hankkeen viljelypalstalta löytyy vielä monen monta kiveä, jotka odottavat vain löytäjäänsä. Niillä saa aikaan yllättävänkin viihtyisän oloisen rajauksen.

Yrtti-istutukset kivimuureineen.

Toinen hyväksikäyttämäni vaihtoehto oli etsiä puista pudonneita oksia tai varsia. Palstan lähistöllä olevissa pensaissa oli paljon katkenneita puiden ja pensaiden oksia, joista sain kyhättyä Ruokakoulu -päiväleirin istutuksien ympärille aidan, jota voi vielä kesän aikana parannella.

Näin palsta erottuu selkeästi muista viljelmyksistä.

Myös toiselle istutuspenkille saattoi kyhätä hiukan erilaisemman "aidan".

Ja tarvitsevathan kasvit myös tukea.

Virtuaalipuutarha: Vesi vie mennessään

Mihin kasvit tarvitsevat vettä?

Vesi on elämän perusedellytys. Kasvit tarvitsevat vettä seuraaviin toimintoihinsa:

• yhteyttämiseen
• ravintoaineiden kuljettamiseen
• erilaisiin elintoimintoihin
• tasaamaan lämpötilaa
• säilyttämään kasvin ryhtiä, jota nestejännitys ylläpitää

Oppilaat voidaan laittaa myös pohtimaan mihin ihminen tarvitsee vettä.Yhdessä voidaan pohtia millä tavoin ihminen ja kasvit ovat samanlaisia, millä tavoin taas erilaisia.

Kasvi imee juurillaan veden maasta ja lehdillään se haihduttaa veden pois. Veden mukana kasviin kulkeutuu myös ravinteita.

Kuivalla maalla menestyvät ne kasvit, joilla on pitkät juuret ja vahapintaiset lehdet. Oppilaille voikin antaa luonnossa tai viljelypalstalla tehtäväksi tutkia millä kasveilla on vahapintaiset lehdet. Yhdessä voidaan taas aprikoida sitä millaiset juuret kasveilla on.

Veden kiertokulku

Seuraavasta veden kiertokulusta voidaan puhua oppilaille kun heille on tuttu "perinteisempi" malli veden kiertokulusta jokien ja järvien kautta mereen.

1. kohdassa vesi sataa alas pilvistä maanpinnalle.
2. kohdassa vesi imeytyy maaperään. Osasta vettä tulee tällöin pohjavettä kun taas osa...
3. kohdan mukaisesti imeytyy juurien kautta kasviin.
4. kohdassa vesi haihtuu kasvien lehdistä.

Kun vesi on haihtunut kasvista, se imee juurillaan taas lisää vettä elintoimintojaan varten.

Virtuaalipuutarha: Ravinteet

Kun ihminen tai eläin syö kasvin, kasvissa olevat ravintoaineet siirtyvät vuorostaan syöjän elimistön käyttöön. Tähän perustuu luonnon kiertokulku: samojen ravinteiden muodonmuuttamiseen ja hyödyntämiseen ravintoketjun eri vaiheissa.

Maaperässä olevat mikrobit kuten sienet hajottavat kuolleet eliöt ja muut jätökset pieniksi ravintoainehiukkasiksi, jotka liukenevat maaperässä olevaan veteen. Näitä ravintoainehiukkasia ovat muun muassa typpi, kalium, magnesium ja fosfori.

Kuva otettu Wikimedia commonsista. Käyttäjän Specious kuva.

Kasvi imee juuriensa avulla maaperästä vettä ja siihen liuenneita ravinteita omaan käyttöönsä. Juuristossa ravinteiden ottamiseen on kaksi mekanismia: massavirtaus ja diffuusio.

• Diffuusio perustuu kahden eri liuoksen ravinnepitoisuuksien tasapainoon pyrkimistä: vahvemmasta liuoksesta siirtyy molekyylejä ja ravinteita heikompaan liuokseen. 
• Massavirtaus vuorostaan perustuu kasvin haihduttamiskykyyn, jolloin kasvin juuret imevät maasta vettä nestetasapainon säilymiseksi.

Mutta mitä kasvi ravintoaineillaan oikein tekee? Tarkastellaampa kaliumin, fosforin ja typen merkitystä kasveille hiukan lähempää:

Kalium vaikuttaa

• kasvin vesitalouteen
• ilmarakojen sulkeutumiseen ja avautumiseen
• kuivuuden- ja kylmänkestävyyteen
• yhteyttämistuotteiden kuljetukseen
• marjojen ja hedelmien värittymiseen
• korren vahvuuteen

Fosfori vaikuttaa

• valkuaisaineiden synteesiin
• sokereiden muodostukseen
• fosfori on kasvin energiaa
• fosfori edesauttaa juurten kasvua lisäämällä sytokiiniinin määrää, mikä lisää kukka-aiheiden määrää

Typpi vaikuttaa

• versoitumiseen
• sadon määrään
• valkuaisaineiden määrään
• kasvattaa marjojen kokoa
• lisää kukka-aiheiden määrää
• edesauttaa juurakon haaroittumista

Miten tämän kaiken voisi tiivistää mallikkaasti? Kas siinäpä tehtävä oppilaille!

Virtuaalipuutarha: Maaperä

Mitä maaperällä tarkoitetaan?

Maaperällä tai maalla tarkoitetaan kallioperää peittävää irtomaakerrosta. Maaperä koostuu kuluneesta kallioperästä sekä kasvien ja eliöiden jäänteistä.

Maaperässä on muun muassa hiekkaa, soraa, savea ja multaa. Se sisältää myös vettä ja ilmaa eli elämän perusedellytyksiä.



Havainnollistava opetustuokio

Maaperän koostumusta voi havainnollistaa oppilaille pyytämällä heitä täyttämään lasiastian hiekalla, pienillä ja isoilla kivillä.

Aluksi laitetaan isot kivet lasiastiaan, sitten pienet ja lopulta hiekka. Tämän jälkeen oppilaille kerrotaan kuinka maaperä koostuu erilaisista maa-aineksista, jotka ovat keskenään erikokoisia. Samalla kerrotaan kuinka pienimmät aineet kuten hiekka voivat kulkea paljon vapaammin maaperässä kuin isot kivet.

Seuraavaksi lasiastiaan kaadetaan vähän vettä. Havaitaan kuinka vesi liikkuu ja levittäytyy astiassa. Oppilailta voi nyt kysyä mitä maaperässä olevalle ilmalle käy, kun astiaan on kaadettu vettä. Vastaushan on, että vesi vie pois tilan, jota ilma voi käyttää. Kastelun suhteen pitää siis olla tarkkana, jotta kaikelle riittää maaperässä tilaa!

Virtuaalipuutarha: lämpö

Kasvit vaativat muuan muassa lämpöä, valoa, vettä ja maaperästä ravinteita. Tämä on puhtaan teoreettista, mutta miten asian voisi opettaa käytännön keinoin lapselle, koulun oppilaalle?

Yksi keino opettaa kasvin kasvamisesta on antaa oppilaan kasvattaa itse oma kasvinsa, mieluiten jokin helppohoitoinen kuten herne tai yrtti. Oppilas voi istuttaa siemenen esimerkiksi juomalasiin tai pieneen ruukkuun ja siirtää sen myöhemmin maahan kasvamaan.

Kuva otettu Wikimedia commonsista. Käyttäjän Theornamentalistin kuva.

Kun kasvi on itämässä, voidaan samalla opettaa mihin kasvi tarvitsee lämpöä, ravinteita ja vettä. Taimen noustessa mullasta ylös voidaan taas kertoa valon, ilman merkityksestä sekä kaikista tärkeimmästä asiasta, yhteyttämisestä.

Kuva otettu Wikimedia commonsista. Käyttäjän Theornamentalistin kuva.

Mutta tämän kerran aiheena on kuitenkin lämpö.

Kasvin eri toiminnoilla on erilaiset optimilämpötilat eli ihanteelliset lämpötilat. Lämpötila vaikuttaa esimerkiksi yhteyttämiseen, hiilidioksidin hengittämiseen, veden ja ravinteiden ottoon.

Kun kasvin hengittäminen vaikeutuu, ravinteiden ja veden ottaminen vaatii enemmän energiaa. Tällöin myös kasvaminen hidastuu tai pysähtyy kokonaan.

Maan ja maaperän lämpö ovat elintärkeitä kasville. Juuret imevät vettä ja ravinteita, ne tarvitsevat lämpöä pystyäkseen työhönsä. Tämän takia monet kasvit istutetaan maahan keväällä lumen sulettua ja pakkasten hälvettyä.

Oppilaiden kanssa voi tehdä viljelypalstalla aistiharjoituksia maan lämpötilasta sekä siitä miltä multa tuntuu käsissä.

Kasvuolosuhteiden oppiminen laittaa jalat mukavasti maanpinnalle.

Palsta herää henkiin

Maanantaina 9.6. istutettiin perunoita hankkeen palstalle. Mukaan laitettiin tuoretta perunamultaa, joka oli sopivan kosteaa. Perunoita sopii kuitenkin kastella jatkossakin, sillä kaikki kasvit tarvitsevat vettä kasvaakseen.

Vaan millainen kesä nyt on tulossa? Pitkä kuuma vaiko sateinen? Tämä viikko on ainakin ollut tavallista viileämpi.

Palstalle on istutettu myös sipuleita. Ne pitää painaa maahan syvemmälle, sillä sipulit, kenties, tykkäävät haasteista elämässään. Sen verran ne ovatkin pitäneet haasteestaan, että ovat alkaneet jo lupaavasti kasvaa! Punasipuleiden kohtalo ei tosin ole vielä ollut samanlainen, mutta kenties kärsivällisyys palkitaan.

Myös taimia on paljon istutettu aina yrteistä tomaattiin ja papuihin. Palkokasvit ovat tärkeitä kasveja pidemmän päälle: ne sitovat maahan typpeä, jolloin niiden tilalle voi seuraavana vuonna istuttaa kasveja, jotka tarvitsevat paljon typpeä.

Maaperän ravinteista pitääkin huolehtia, jotta kasveilla on edellytyksiä kasvaa. Vettä, lämpöä, valoa, ravinteita ja rakkaudesta kumpuavaa huolenpitoa, niitä kasvit tarvitsevat ihmisten tavoin.

Sipuleiden kasvupotentiaalia on kiehtovaa valokuvata.

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla istutetut perunat nousevat jo mullasta.

Yrtit tuovat makua elämään.

Kaupunkiviljely

Mikä ihmeen kaupunkiviljely?

Kaupunkiviljelyllä tarkoitetaan ruoan kasvattamista kaupunkiolosuhteissa.

Ruoan kasvattaminen voi tapahtua niin ikkunakuistilla ja parvekkeella kuin viljelypalstallakin.
Yhtä oikeaa tapaa ei ole, joten villit luovat ideat suosiolla käyttöön!

Esimerkkitapaus: yrttien kasvattamista Lontoon metrossa


Miksi kaupunkiviljellä?

• ruoan alkuperä on tiedossa
• kasvattaminen on ympäristöystävällistä
• konkreettinen tekeminen
• puheenaihe kahvipöydässä

Itse kasvatetun ruoan alkuperä on aina selvillä - tiedät millaisia aineita ravinteista myrkkyihin olet käyttänyt viljelemissäsi kasveissa. Voit siis huoletta kasvattaa myrkyistä vapaita, luonnonmukaisia kasviksia.

Wikipedian Local Food -artikkelista löytyy debattia lähiruoan vaikutuksista.