Kesäpajalaisten vierailu Dodo ry:n Kääntöpöydällä

Lähdimme innokkaina matkaamaan junalla kohti Pasilaa, jossa sijaitsee Dodon Kääntöpöytä. Dodo ry on vuonna 1995 perustettu suomalainen ympäristöjärjestö. Kääntöpöytä taas on vapaaehtoistyön voimin toimiva Dodon kaupunkiviljelypuutarha Pasilan historiallisessa rautatiemiljöössä. Kolmisen vuotta sitten perustettu Kääntöpöytä toimittaa kaupunkiviljelyn kokeilukentän sekä oppimisen ja inspiraation lähteen virkaa. Kääntöpöytä sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Pasilan rautatieasemasta.

Kun saavuimme Kääntöpöydälle pienten reittivalintapohdiskelujen jälkeen, meidät vastaanotti ystävällisesti koordinaattori Kai Granqvist. Kiinnitimme heti huomiota Kääntöpöytää ympäröivään miljööseen; vanhojen tiilirakennusten seinillä kiipeilivät köynnöskasvit ja toisessa ilmansuunnassa saattoi ihailla vanhoja vetureita ja junavaunuja. Paikka oli kuin suunniteltu nykyiseen tarkoitukseensa.

Pääsimme ensimmäiseksi tutustumaan kasvihuoneeseen, joka oli rakennettu vetureiden ohjausta varten rakennetun kääntöpöydän päälle. Kasvihuoneeseen loivat mahtavan tunnelman siellä kasvavat kasvit kuten tomaatti, kurkku, salaatti ja herkulliset näköiset viinirypäleköynnökset. Kai kertoi meille viereisellä seinustalla olevasta kokeilusta, jossa kasveja kastellaan sekä samalla lannoitetaan veden ja ihmisen virtsan sekoituksella. Tämä kuulosti todella mielenkiintoiselta projektilta, ja jäimme odottamaan millaiseen lopputulokseen he kokeilussaan päätyvät.

Seuraavaksi pääsimme tutkimaan vanhan kääntöpöydän monttua, jota on myös käytetty hyödyksi kasvien kasvattamisessa. Montun suojaisa ja lämmin paikka tarjosi kasvupaikan muun muassa erilaisille salaateille, sitruunamelissalle ja ruohosipulille. Kasvit oli istutettu suuriin ja käteviin laatikoihin, joiden väleistä pystyi kävelemään ja keräämään kasveja. Yllätyimme kuinka pienellä maa-alalla voi kasvattaa niinkin huiman määrän syötäviä kasveja.

Entäpä mihin nämä kaikki vihreät tuotokset päätyvät kasvettuaan riittävästi? Kääntöpöytä käyttää kasvattamiaan kasveja sunnuntaibrunssien ruokalajeissaan. Brunssista unelmoiden myös me kävimme luvan saatuamme maistelemassa salaatteja sekä muitakin kasveja suoraan kasvatuslaatikoista.

Virtsalannoituksesta kuultuamme mieleemme heräsi kysymys; mistä virtsa kerätään kasteluohjelmaa varten? Kai opasti meidät puuceen luokse, jonka luota löytyi virtsalla täytettyjä kanistereita. Puuceehen kuului tavanomainen pytty, ja miesten iloksi samasta rakennelmasta seinän takaa löytyi myös pisuaari.

Jännittävin osuus oli vielä edessä, sillä seuraavaksi saimme tehdä tuttavuutta mehiläisten kanssa. Kääntöpöydästä parinkymmenen metrin päässä puiden varjossa sijaitsi pieni mehiläistarha. Mehiläisiä lenteli jatkuvalla syötteellä ulos pesästä ja takaisin pesään. Itse pysyttäydyin kiitettävän välimatkan päässä sillä välin, kun ryhmästämme rohkein tutkiskeli mehiläispesää ja sen rakennetta rauhallisesti paljain käsin. Mehiläiset eivät olleet ilmeisesti lainkaan aggressiivisia ja mehiläispesän tutkiskelusta selvittiin ilman pistoksia.

Mehiläiset ovat tärkeässä asemassa pölytyksessä, ja ilman niitä pölytys olisi todella vaivalloista. Kai kertoi meille mehiläisten mielenkiintoisesta kommunikointitavasta, jolla ne tiedottavat mistä hyvät apajat löytyvät; mehiläiset tanssivat pesässä pyörittäen peppuaan sinne suuntaan, josta mettä löytyi. Tanssi kestää sitä kauemmin, mitä kauempana kohde on. Mehiläiset voivat hakea mettä jopa 10 kilometrin päästä mikäli sitä ei löydy lähempää. Pienikin mehiläistarha voi tuottaa suuren määrän hunajaa.

Vierailu tuli päätökseensä ja kiitimme Kaita mahdollisuudesta tutustua heidän toimintaansa. Visiitti Kääntöpöydälle oli todella inspiroiva ja innostava! Nyt tekisi mieli täyttää oma parveke erilaisilla salaateilla sekä muilla syötävillä kasveilla. Mieleemme jäi myös kutkuttamaan ajatus, jospa Turkuun perustettaisiin jonakin päivänä Kääntöpöydän tyyppinen kaupunkiviljelypuutarha. Jää nähtäväksi, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Teksti: Katja Urhonen
Kuvat: Silja Ngobese