Päivän seminaaritarjonnassa oli aiheina ”Palveluilla parempaa arkea lähiöihin”, ”Mikä mullistaisi lähiöt?” ja ”Mitä tulevaisuuden asukas tarvitsee – hyödynnä tunnetta liiketoimintasi kehittämisessä”. Valitettavasti en itse enää mahtunut aamun ensimmäiseen seminaariin, mutta päästyäni paikan päälle minua odotti iloinen kurssitoveri ja makuaisteja kutkutteleva lounas. Myös maalauksilla virkistetty piha-alue istutuslaatikoineen teki minuun suuren vaikutuksen. Täydellä vatsalla ja hyvällä mielellä olikin helppo hypätä lähiöfestarin tunnelmiin ja osallistua seminaareihin kytkettyihin pieniin työpajoihin.
Wevolven pitämä ”Mikä mullistaisi lähiöt?” käsitteli teemana sitä, miten yhteisöajan ratkaisumallit luovat ihmisen hyvinvointia edistäviä ja muutoksessa menestyviä lähiöitä. Luento-osuus oli hyvin inspiroiva ja tunsin oloni helpottuneeksi, kun siinä käsiteltiin tekevällä asenteella asioita, joista olen itsekin ollut huolissani mm. planetaariseen kriisiin ja sen iskunkestävyyden luomiseen liittyen. Työpajaosuuden tehtävänämme oli pienissä ryhmissä keksiä skuuppi Mikkolan maailmankin huomiota saaneesta erikoisuudesta; ryhmämme keksintö oli kulttuurinvaihtopiiri tavallisten ihmisten kotona (#lavatanssitmunkotona #munmikkola #kulttuurikotona).
Toinen seminaari ”Mitä tulevaisuuden asukas tarvitsee”, jonka meille piti Passi&Ripatti, käsitteli näkökulmia tulevaisuuden asumiseen, kotiin ja kaupunkiin aistien kautta. Tästä innostuin toden teolla, sillä aihe uusine innovaatioineen liippasi läheltä omaa opiskelualaani. Workshopissa mietimme tulevaisuuden asumista saamamme aistin kautta. Keksimme uusia ratkaisuja mm. akustointiin ja kuuloaistin hyödyntämiseen asumisessa.
Festivaalin aikana yhdessä rappukäytävässä oli myös tapahtuman yhteistyökumppaneiden sisustamia/valtaamia huoneistoja, joissa jokaisessa tuntui olevan oma näkökulmansa lähiöasumiseen liittyen. Asunnot olivat todella innostavia ja esittelivät mm. uusia keksintöjä asumisen helpottamiseksi tai ekologisen kestävyyden parantamiseksi. Päivän päätyttyä (kuten aamullakin) pääsimme takaisin Helsingin rautatietorille ilmaisella Tekesin järjestämällä bussikyydillä.
En oikein ollut tiennyt mitä odottaa lähiöfestivaalilta, mutta tapahtuman jälkeen jäi sellainen olo, että menen ehdottomasti uudelleen senkaltaisiin seminaareihin. Tapahtuma oli hyvin ja innostavasti toteutettu.
Teksti: Saana Koukku
Kuvat: Inka Mäkiö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti