Kesän työpajojen materiaali on nyt saatavilla

Bottulassa järjestettiin kesän aikana kaksi työpajaa aiheina palstaviljely ja permakulttuurin alkeet sekä kompostointi. Työpajat toteutettiin Turun amk:n kesäpajaopiskelijoiden toimesta ja opettajana toimi permakulttuuriaktivisti Bheki Matambo Ngobese.

Työpajojen materiaali on nyt koottu yhtenäiseksi oppaaksi ja sen voi lukea ja ladata täältä

Kiitos kaikille osallistujille!

Opiskelijoiden vierailu Vantaan lähiöfestivaalilla

Tiistaina 11.8 oli jännä päivä. Menimme vierailulle Vantaan Our House –lähiöfestivaalille. Lehdestä löytynyt maininta festarista oli innostanut koko porukan, mutta valitettavasti meistä kesäpajalaisista matkaan pääsi aikataulusyistä loppujen lopuksi vain kaksi.

Päivän seminaaritarjonnassa oli aiheina ”Palveluilla parempaa arkea lähiöihin”, ”Mikä mullistaisi lähiöt?” ja ”Mitä tulevaisuuden asukas tarvitsee – hyödynnä tunnetta liiketoimintasi kehittämisessä”. Valitettavasti en itse enää mahtunut aamun ensimmäiseen seminaariin, mutta päästyäni paikan päälle minua odotti iloinen kurssitoveri ja makuaisteja kutkutteleva lounas. Myös maalauksilla virkistetty piha-alue istutuslaatikoineen teki minuun suuren vaikutuksen. Täydellä vatsalla ja hyvällä mielellä olikin helppo hypätä lähiöfestarin tunnelmiin ja osallistua seminaareihin kytkettyihin pieniin työpajoihin.

Wevolven pitämä ”Mikä mullistaisi lähiöt?” käsitteli teemana sitä, miten yhteisöajan ratkaisumallit luovat ihmisen hyvinvointia edistäviä ja muutoksessa menestyviä lähiöitä. Luento-osuus oli hyvin inspiroiva ja tunsin oloni helpottuneeksi, kun siinä käsiteltiin tekevällä asenteella asioita, joista olen itsekin ollut huolissani mm. planetaariseen kriisiin ja sen iskunkestävyyden luomiseen liittyen. Työpajaosuuden tehtävänämme oli pienissä ryhmissä keksiä skuuppi Mikkolan maailmankin huomiota saaneesta erikoisuudesta; ryhmämme keksintö oli kulttuurinvaihtopiiri tavallisten ihmisten kotona (‪#‎lavatanssitmunkotona‬ ‪#‎munmikkola‬ ‪#‎kulttuurikotona‬).

Toinen seminaari ”Mitä tulevaisuuden asukas tarvitsee”, jonka meille piti Passi&Ripatti, käsitteli näkökulmia tulevaisuuden asumiseen, kotiin ja kaupunkiin aistien kautta. Tästä innostuin toden teolla, sillä aihe uusine innovaatioineen liippasi läheltä omaa opiskelualaani. Workshopissa mietimme tulevaisuuden asumista saamamme aistin kautta. Keksimme uusia ratkaisuja mm. akustointiin ja kuuloaistin hyödyntämiseen asumisessa.

Festivaalin aikana yhdessä rappukäytävässä oli myös tapahtuman yhteistyökumppaneiden sisustamia/valtaamia huoneistoja, joissa jokaisessa tuntui olevan oma näkökulmansa lähiöasumiseen liittyen. Asunnot olivat todella innostavia ja esittelivät mm. uusia keksintöjä asumisen helpottamiseksi tai ekologisen kestävyyden parantamiseksi. Päivän päätyttyä (kuten aamullakin) pääsimme takaisin Helsingin rautatietorille ilmaisella Tekesin järjestämällä bussikyydillä.

En oikein ollut tiennyt mitä odottaa lähiöfestivaalilta, mutta tapahtuman jälkeen jäi sellainen olo, että menen ehdottomasti uudelleen senkaltaisiin seminaareihin. Tapahtuma oli hyvin ja innostavasti toteutettu.

Teksti: Saana Koukku
Kuvat: Inka Mäkiö

Kompost-it!

Kesän toisessa workshopissa tutustuttiin kompostoinnin saloihin ja rakennettiin kaksi helppoa ja edullista kompostia viljelypalstalaisten käyttöön. Kompostoinnista ja komposteista meille oli kertomassa jälleen Bheki Matambo Ngobese.

Matambolla on niin innostunut ote ja vastaus lähes joka kysymykseen, että joka työpajan jälkeen on itselläkin semmoinen olo että tarttis päästä heti soveltamaan oppeja omiin istutuksiin.

Workshop- ja työpajamuotoisissa opastuksissa on todella suurena etuna se, että pääsee itse konkreettisesti näkemään ja tekemään. Samalla voi kysellä mitä mieltä askarruttaa.

Toinen komposti rakennettiin kertakäyttöisistä kuormalavoista, toinen käytetyistä autonrenkaista. Ensin poistimme ruohikon kompostien alta ja ympäriltä sekä muokkasimme maata pehmeämmäksi poistaen samalla enimmät juuret. Näin vältetään ruohikon kasvaminen kompostiin ja parannetaan ilmanvaihtoa.



Lavakompostin reunat sidottiin ja naulattiin yhteen, nippusiteilläkin homma olisi varmasti hoitunut. Rengas- eli matokompostissa renkaiden sisään tällättiin sanomalehteä.
Seuraavat vaiheet muistuttivat kovasti sitä, mitä istutuskuoppien kanssa tehtiin edellisessä työpajassa; pohjalle keppejä, seuraavaksi vihreää ruohoa ja lehtiä, seuraavaan kerrokseen kuolleita lehtiä ja päälle siroteltiin hyvää multaa. Koko komeus vielä kasteltiin ja nyt vain odotellaan kompostoitavaa!

Tavaraa komposteihin luulisi löytyvän, sillä satoa Bottulasta näyttää tulevan kivasti. Emme rakentaneet komposteihin vielä kansia, mutta ne ovat tarpeelliset, etenkin sateella ettei komposti kastu liikaa. Kanneksi käy mainiosti esimerkiksi kevytpeite.

Sää oli mitä parhain puuhastella kompostien parissa. Väliajoilla nautiskelimme mehua ja patonkeja herkullisella valkosipulivoilla ja superhyvällä nokkospestolla. Nokkospesto oli uusi maistuva tuttavuus lähes kaikille. 

Aikuisten hääriessä kompostien kanssa, viihtyivät lapset hyvin palstalla leikkien, tonkien, tutkien ja keräten karviaisia salaisesta paikasta ;) Rikkimenneiden linnunpelättimienkin tilalle saatiin uusi, jippii!

Bottulassa kasvaa istutettujen herkkujen lisäksi paljon muutakin hyödyllistä; villivadelmia, karvaisia karviaisia sekä kamomillaa. Sitä voi käyttää esimerkiksi kamomillateehen ja kuivattuna erilaisissa kylvyissä. Kuvassa on vasemmalta kamomillasaunio, pihasaunio (terälehdetön) ja peltosaunio (paljon suurempi kuin muut).

Pikkuhiljaa päästäänkin satoa korjaamaan. Tavataan seuraavaksi sadonkorjuujuhlissa syyskuun alussa!

Kuvat: Inka Mäkiö, Silja Ngobese

Teksti: Kiira Vähätalo

Bottulasta kirjoitettiin Turun Sanomissa 7.8.

Kesäpajalaisten vierailu Dodo ry:n Kääntöpöydällä

Lähdimme innokkaina matkaamaan junalla kohti Pasilaa, jossa sijaitsee Dodon Kääntöpöytä. Dodo ry on vuonna 1995 perustettu suomalainen ympäristöjärjestö. Kääntöpöytä taas on vapaaehtoistyön voimin toimiva Dodon kaupunkiviljelypuutarha Pasilan historiallisessa rautatiemiljöössä. Kolmisen vuotta sitten perustettu Kääntöpöytä toimittaa kaupunkiviljelyn kokeilukentän sekä oppimisen ja inspiraation lähteen virkaa. Kääntöpöytä sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Pasilan rautatieasemasta.

Kun saavuimme Kääntöpöydälle pienten reittivalintapohdiskelujen jälkeen, meidät vastaanotti ystävällisesti koordinaattori Kai Granqvist. Kiinnitimme heti huomiota Kääntöpöytää ympäröivään miljööseen; vanhojen tiilirakennusten seinillä kiipeilivät köynnöskasvit ja toisessa ilmansuunnassa saattoi ihailla vanhoja vetureita ja junavaunuja. Paikka oli kuin suunniteltu nykyiseen tarkoitukseensa.

Pääsimme ensimmäiseksi tutustumaan kasvihuoneeseen, joka oli rakennettu vetureiden ohjausta varten rakennetun kääntöpöydän päälle. Kasvihuoneeseen loivat mahtavan tunnelman siellä kasvavat kasvit kuten tomaatti, kurkku, salaatti ja herkulliset näköiset viinirypäleköynnökset. Kai kertoi meille viereisellä seinustalla olevasta kokeilusta, jossa kasveja kastellaan sekä samalla lannoitetaan veden ja ihmisen virtsan sekoituksella. Tämä kuulosti todella mielenkiintoiselta projektilta, ja jäimme odottamaan millaiseen lopputulokseen he kokeilussaan päätyvät.

Seuraavaksi pääsimme tutkimaan vanhan kääntöpöydän monttua, jota on myös käytetty hyödyksi kasvien kasvattamisessa. Montun suojaisa ja lämmin paikka tarjosi kasvupaikan muun muassa erilaisille salaateille, sitruunamelissalle ja ruohosipulille. Kasvit oli istutettu suuriin ja käteviin laatikoihin, joiden väleistä pystyi kävelemään ja keräämään kasveja. Yllätyimme kuinka pienellä maa-alalla voi kasvattaa niinkin huiman määrän syötäviä kasveja.

Entäpä mihin nämä kaikki vihreät tuotokset päätyvät kasvettuaan riittävästi? Kääntöpöytä käyttää kasvattamiaan kasveja sunnuntaibrunssien ruokalajeissaan. Brunssista unelmoiden myös me kävimme luvan saatuamme maistelemassa salaatteja sekä muitakin kasveja suoraan kasvatuslaatikoista.

Virtsalannoituksesta kuultuamme mieleemme heräsi kysymys; mistä virtsa kerätään kasteluohjelmaa varten? Kai opasti meidät puuceen luokse, jonka luota löytyi virtsalla täytettyjä kanistereita. Puuceehen kuului tavanomainen pytty, ja miesten iloksi samasta rakennelmasta seinän takaa löytyi myös pisuaari.

Jännittävin osuus oli vielä edessä, sillä seuraavaksi saimme tehdä tuttavuutta mehiläisten kanssa. Kääntöpöydästä parinkymmenen metrin päässä puiden varjossa sijaitsi pieni mehiläistarha. Mehiläisiä lenteli jatkuvalla syötteellä ulos pesästä ja takaisin pesään. Itse pysyttäydyin kiitettävän välimatkan päässä sillä välin, kun ryhmästämme rohkein tutkiskeli mehiläispesää ja sen rakennetta rauhallisesti paljain käsin. Mehiläiset eivät olleet ilmeisesti lainkaan aggressiivisia ja mehiläispesän tutkiskelusta selvittiin ilman pistoksia.

Mehiläiset ovat tärkeässä asemassa pölytyksessä, ja ilman niitä pölytys olisi todella vaivalloista. Kai kertoi meille mehiläisten mielenkiintoisesta kommunikointitavasta, jolla ne tiedottavat mistä hyvät apajat löytyvät; mehiläiset tanssivat pesässä pyörittäen peppuaan sinne suuntaan, josta mettä löytyi. Tanssi kestää sitä kauemmin, mitä kauempana kohde on. Mehiläiset voivat hakea mettä jopa 10 kilometrin päästä mikäli sitä ei löydy lähempää. Pienikin mehiläistarha voi tuottaa suuren määrän hunajaa.

Vierailu tuli päätökseensä ja kiitimme Kaita mahdollisuudesta tutustua heidän toimintaansa. Visiitti Kääntöpöydälle oli todella inspiroiva ja innostava! Nyt tekisi mieli täyttää oma parveke erilaisilla salaateilla sekä muilla syötävillä kasveilla. Mieleemme jäi myös kutkuttamaan ajatus, jospa Turkuun perustettaisiin jonakin päivänä Kääntöpöydän tyyppinen kaupunkiviljelypuutarha. Jää nähtäväksi, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Teksti: Katja Urhonen
Kuvat: Silja Ngobese

Permakulttuurikärpäsen purema

Järjestimme tänään Perno-Pansion Bottulassa viljelyn peruskurssin kaikille kiinnostuneille. Palstalla on jo monia käännettyjä penkkejä ja kepein ja nauhoin rajattuja alueita. Tuulisessa rinteessä sinnittelee muutamia tomaatteja, pieniä yrtintaimia ja salaatinversoja puskee kuivasta maasta ja muutama rivi perunaakin on jo lähtenyt kasvuun. Viime käyntini jälkeen palstalle oli tullut myös hienoja linnunpelättejä. Kurssiamme varten oli varattu pieni kulma marjapensaiden vierestä.

Kurssin vetäjänä oli Swasimaasta Suomeen muuttanut Bheki Matambo Ngobese, permakulttuurin asiantuntija. Matambon innostus tarttui muihinkin ja pian valmistelimme otsat hiessä kesäkurpitsalle kasvualustaa.  

Matalan kuopan pohjalle laitettiin oksia, sitten risuja, vähän kuivia olkia ja ohut kerros maata. Sitten kolme ämpärillistä kuivia lehtiä ja yksi ämpärillinen tuoreita lehtiä. Päälle vielä maata ja hevosenlantaa. Näin kasvualustalle valmistettiin kyky kierrättää ilmaa, pidättää vettä, ruokaa ja elinolosuhteet madoille ja ravinteita kasville.

Kesäkurpitsa pääsi olkikatteen ympäröimänä uuteen penkkiinsä ja Matambo lupasi, että jo viikon kuluttua näemme eron pelkkään savimaahan istutettuun kesäkurpitsaan verrattuna.

Kesäkurpitsan jälkeen valmistimme makkaran muotoisen penkin perunalle. Matambon suunnitelmissa oli varmaan siisti suora rivi, mutta innokkaat lapioitsijat loivat oman orgaanisen muodon kuivasta maasta. Savimaata rikottiin lapioin, talikolla ja käsin, ja kaikki kokkareet yritettiin hienontaa peukalonpäätä pienemmiksi. Kuohkeassa maassa mukuloilla on tilaa kasvaa. Penkin ympärille tehtiin rännit, jotta vesi ei valu hukkaan vaan kaikki saadaan janoisille perunoille.

Kompostin valmistamisen jätimme toiseen kertaan, sillä palstalle saapui lisää uteliaita salaatinviljelijöitä, joiden penkkiä alettiin kääntää siinä vaiheessa kun itse jouduin lähtemään. Mutta permakulttuurikärpäsen purema oli sen verran vahva, että oma juhannukseni taitaa kulua nuotiopaikan sijaan kasvimaan puolella.

Inka Mäkiö – Turun AMK:n Koulu keskellä korttelia -kesäpajan reipas pikku puutarhuri

Lapsille oli ohjelmassa kivien maalausta. Saatiin kivaa väriä Bottulaan!

Kuvat: Katja Urhonen

Teksti: Inka Mäkiö