Lauantaipäivä Bottulassa

Kävimme tänään palstalla hoitamassa hankkeen omaa palstaa ja tekemistä riittikin, sillä kesäkuun päivystysvuorojen loputtua viime vierailusta oli kulunut aikaa. Matambo oli kyllä käynyt useastikin työstämässä uutta palstaa ja istuttamassa uusia kasveja. Tähän aikaan kesästä kasvu on hurjaa ja Bottulan ympäristö vihertää. Palstalle vievä polku kaipaa pian viikatetta. Olisi kiva myös saada palstalle hevonen tai lammas heinää rouskuttamaan!

Rikkaruohot olivat onnistuneet valtamaan tilaa ja meni useampi tunti, kun raivasimme esiin istutuksia. Tuli huomattua olkikatteen merkitys. Kate paitsi oli pidättänyt maaperän kosteutta, myös estänyt rikkaruohoja kasvamasta. Aiemmin viikolla oli rankkojakin sateita, joita edelsi helle ja auringonpaahde. Kate auttaa tällaisissa säävaihteluissa tasapainottamaan kasvuolosuhteita.

Iloisena löysimme koululaisten istuttamilta palstoilta kasvamassa perunaa, sipulia, kesäkurpitsaa, auringonkukkien ja kehäkukkien taimia, vähän salaattia ja pikkuisen hernettä, punajuurta ja porkkanaa.

Peruna ja sipuli vaikuttaa kasvavan palstan maaperässä parhaiten. Porkkanalle se vaikuttaa olevan liian tiivistä ja punajuurelle lienee samoin. Maan päällä kasvavat kesäkurpitsat voivat hyvin ja useampi kurpitsankukka loistaa keltaisenaan.

Näimme kimalaisen, perhosen, erilaisia koppakuoriaisia ja valtavan lieron, joten Bottulassa on kesäistä elämää. Yhtään ihmislajin edustajaa ei palstalla vieraillut meidän lisäksi. Liekö syynä tummina uhkaavat pilvet ja ajoittaiset sadekuurot. Palstalaiset ovat kuitenkin näkemästä päätellen olleet aktiivisia, monet palstat näyttivät hyvinhoidetulta. Oli hienoa nähdä erilaisia istutuksia ja toteutuksia.

Herneenpalot kypsyy

Kehäkukkien kukintoja odotellessa

Kesäkurpitsalla on keltainen kukka

Perunat kasvavat tiiviissäkin maaperässä

Teksti ja kuvat: Silja Ngobese

Permakulttuurikärpäsen purema

Järjestimme tänään Perno-Pansion Bottulassa viljelyn peruskurssin kaikille kiinnostuneille. Palstalla on jo monia käännettyjä penkkejä ja kepein ja nauhoin rajattuja alueita. Tuulisessa rinteessä sinnittelee muutamia tomaatteja, pieniä yrtintaimia ja salaatinversoja puskee kuivasta maasta ja muutama rivi perunaakin on jo lähtenyt kasvuun. Viime käyntini jälkeen palstalle oli tullut myös hienoja linnunpelättejä. Kurssiamme varten oli varattu pieni kulma marjapensaiden vierestä.

Kurssin vetäjänä oli Swasimaasta Suomeen muuttanut Bheki Matambo Ngobese, permakulttuurin asiantuntija. Matambon innostus tarttui muihinkin ja pian valmistelimme otsat hiessä kesäkurpitsalle kasvualustaa.  

Matalan kuopan pohjalle laitettiin oksia, sitten risuja, vähän kuivia olkia ja ohut kerros maata. Sitten kolme ämpärillistä kuivia lehtiä ja yksi ämpärillinen tuoreita lehtiä. Päälle vielä maata ja hevosenlantaa. Näin kasvualustalle valmistettiin kyky kierrättää ilmaa, pidättää vettä, ruokaa ja elinolosuhteet madoille ja ravinteita kasville.

Kesäkurpitsa pääsi olkikatteen ympäröimänä uuteen penkkiinsä ja Matambo lupasi, että jo viikon kuluttua näemme eron pelkkään savimaahan istutettuun kesäkurpitsaan verrattuna.

Kesäkurpitsan jälkeen valmistimme makkaran muotoisen penkin perunalle. Matambon suunnitelmissa oli varmaan siisti suora rivi, mutta innokkaat lapioitsijat loivat oman orgaanisen muodon kuivasta maasta. Savimaata rikottiin lapioin, talikolla ja käsin, ja kaikki kokkareet yritettiin hienontaa peukalonpäätä pienemmiksi. Kuohkeassa maassa mukuloilla on tilaa kasvaa. Penkin ympärille tehtiin rännit, jotta vesi ei valu hukkaan vaan kaikki saadaan janoisille perunoille.

Kompostin valmistamisen jätimme toiseen kertaan, sillä palstalle saapui lisää uteliaita salaatinviljelijöitä, joiden penkkiä alettiin kääntää siinä vaiheessa kun itse jouduin lähtemään. Mutta permakulttuurikärpäsen purema oli sen verran vahva, että oma juhannukseni taitaa kulua nuotiopaikan sijaan kasvimaan puolella.

Inka Mäkiö – Turun AMK:n Koulu keskellä korttelia -kesäpajan reipas pikku puutarhuri

Lapsille oli ohjelmassa kivien maalausta. Saatiin kivaa väriä Bottulaan!

Kuvat: Katja Urhonen

Teksti: Inka Mäkiö

Lieron kierottomuus

Maaperä on täynnä elämää. On niin matoja, sieniä kuin pienen pieniä bakteereita. Jokaisella on oma roolinsa elämän kiertokulussa. Nyt virtuaalipuutarhassa tarkastellaan jokaiselle tuttuja lieroja.

Lierot eli kastemadot

Lierot ovat maaperässä viihtyviä matoja, jotka hajottavat orgaanista ainetta pienemmäksi, saavat aikaan liikkumisellaan ilmareikiä maaperään ja parantavat kaiken kaikkiaan maaperän laatua. Kasvit ja mikrobit kun tarvitsevat oikeassa muodossa olevaa orgaanista ainetta ja ilmaa elääkseen.

Kastemadot saattavat sateella ilmestyä maanpinnalle. Suomen Luonto -lehden luontoasiantuntija Kauri Mikkola esittää syyn olevan siinä, että veden täyttämässä maaperässä madot eivät voi enää hengittää kunnolla, joten ne etsiytyvät maanpinnalle.

Kuva on otettu Wikimedia Commonsista. Se on käyttäjä Vega Asension.

Lierot ovat kaksineuvoisia, mikä tarkoittaa sitä, että niillä on sekä uroksen että naaraan sukupuolipiirteitä ja mahdollisuus lisääntyä minkä tahansa muun madon kanssa.

Lierot etenevät maaperässä venyttämällä itseään ja tarttumalla maaperään ja kiskomalla itsensä taas lyhyemmäksi. Madon ulkokuori koostuukin pienistä kuurnista tai uomista, jotka ovat kuin pieniä hakasia, joilla maaperään voi tarttua.

Myös kaikkea muuta jännittävää madoista voi oppia. Ja yksi asia on selvä, vaikka kaikkea ei tietäisikään: matoja ei kannata pelätä! Paljon kannattavampaa on olla kiitollinen niille.

Kukkasen saat omaksi aivan

Heinäkuussa on ollut ukkosta ja kaatosadetta sekä hellettä ja auringonpaistetta. Ei ihmekään siis, että viljelypalstalla tapahtui varsinainen räjähdys kasvun suhteen! Kaikkea tarpeellista on taivaalta saatu: vettä ja aurinkoa.

 

Krassi sopii pippurin korvikkeeksi kukkineen ja lehtineen.

Kesäkurpitsa odottelee kasvupyrähdystään. Kukkaakin voi haukkaista!

Tomaatit odottavat vielä väriä poskilleen.

Yrtitkin kukkivat!

Etenkin pinaatit olivat nauttineet helteestä ja sateesta. Niitä ei enää samoiksi tunnistanut!

Erityispenkin kesäkurpitsat ovat myös ilostuneet keleistä.

Samettikukka ylpeilee.

Perunatkin alkavat jo kukkia! Kohta voi siis herkutella.

 

Sipulissa on vihervoimaa.

Virtuaalipuutarha: Valoa ja ilmaa, mitä onkaan yhteyttäminen?

Kasvit tarvitsevat valoa ja ilmaa yhtetyttääkseen. Mitä on ilma ja mitä salaperäistä voimaa auringonvalolla kasveihin on? Otetaan siitä selvää!

Ilma

Ilma on kaasujen seos. Kaasuja ovat muun muassa typpi, happi ja hiilidioksidi. Näitä kaikkia kasvi tarvitsee elääkseen.

Maaperän ravinteiden kohdalla puhuttiin jo typen merkityksestä, mutta mihin kasvi tarvitsee vuorostaan hiilidioksidia? Sokerin muodostumiseen, ja siitä on sitten yhteyttämiskohdalla tarkemmin tietoa!

Kasvit tuottavat happea, jota esimerkiksi ihminen tarvitsee elääkseen. Kasvit myös käyttävät osan tuottamastaan sokerista itse energiaa saadakseen. Sokeria käyttääkseen kasvit tarvitsevat happea, jonka avulla kasvi polttaa sokerin. Palamisreaktioon voi sitten tarkemmin tutustua kemian ja fysiikan tunneilla.

Auringonvalo ja yhteyttäminen

Kasvit kasvavat kohti valoa. Valoa kohti suuntaavan kasvun voi selkeinten nähdä puiden kohdalla: niiden oksat ojentuvat kohti etelää, jossa aurinko paistaa taivaalla. Se johtuu siitä, että kasvit todellakin tarvitsevat valoa kasvaakseen. Valoa kasvi kerää lehtivihreän eli klorofyllin avulla.

Joten nyt on aika puhua fotosynteesistä eli yhteyttämisestä.

Yhteyttämisessä kasvi käyttää ilmahuokosillaan keräämäänsä hiilidioksidia ja juurillaan imemäänsä vettä tuottakseen sokeria ja happea. Jotta reaktio voisi tapahtua, siinä tarvitaan myös auringonvaloa antamaan tarpeeksi energiaa kasville.

Happea ihminen tarvitsee elääkseen kuten myös sokeriakin, jota hän saa kasveja syömällä. Ihminen siis totisesti tarvitsee kasveja elääkseen!

Nippelitietona vielä seuraava: Jan Ingenhousz oli ensimmäinen kasvitieteilijä, joka löysi fotosynteesin. Hän havaitsi veteen upotettujen kasvien tuottavan kaasukuplia valossa, kun vuorostaan varjossa kaasukuplia ei enää muodostunut. Hän tunnisti tämän kaasun hapeksi.

Tilojen ja puitteiden ollessa sopivat voidaan Ingenhouszin koe toistaa. Silloin päästäisiin todella kiinni elämän ihmeellisyyksiin!

Yhteenvetoa kasvuolosuhteista

Kun oppilaat saavat itse kasvattaa siemenestä taimen, voidaan heille opettaa kasvin kasvamisesta ja siihen liittyvistä aiheista biologian ja maantiedon tunneilla. Tällöin kasvit eivät jää ikkunalaudalle nököttämään yksikseen, vaan ne ovat jotain ihmeellistä, jotain josta voi oppia jotain uutta.

Taimi on myös konkreettinen esimerkki itse teoriasta. Monille lapsille käsinkosketeltava asia helpottaa asian sisäistämistä. Asiaan saadaan silloin sitä kaivattua tolkkua.

Kasvien kasvamiseen ja itse kasveihin liittyy tietenkin paljon muutakin opittavaa. Ruukussa odottelevaa taimea voi käyttää varmasti muidenkin asioiden opettamiseen kuin tässä blogissa mainittuihin, vain opettajan luovuus on loppujen lopuksi rajana.

Virtuaalipuutarha: Vesi vie mennessään

Mihin kasvit tarvitsevat vettä?

Vesi on elämän perusedellytys. Kasvit tarvitsevat vettä seuraaviin toimintoihinsa:

• yhteyttämiseen
• ravintoaineiden kuljettamiseen
• erilaisiin elintoimintoihin
• tasaamaan lämpötilaa
• säilyttämään kasvin ryhtiä, jota nestejännitys ylläpitää

Oppilaat voidaan laittaa myös pohtimaan mihin ihminen tarvitsee vettä.Yhdessä voidaan pohtia millä tavoin ihminen ja kasvit ovat samanlaisia, millä tavoin taas erilaisia.

Kasvi imee juurillaan veden maasta ja lehdillään se haihduttaa veden pois. Veden mukana kasviin kulkeutuu myös ravinteita.

Kuivalla maalla menestyvät ne kasvit, joilla on pitkät juuret ja vahapintaiset lehdet. Oppilaille voikin antaa luonnossa tai viljelypalstalla tehtäväksi tutkia millä kasveilla on vahapintaiset lehdet. Yhdessä voidaan taas aprikoida sitä millaiset juuret kasveilla on.

Veden kiertokulku

Seuraavasta veden kiertokulusta voidaan puhua oppilaille kun heille on tuttu "perinteisempi" malli veden kiertokulusta jokien ja järvien kautta mereen.

1. kohdassa vesi sataa alas pilvistä maanpinnalle.
2. kohdassa vesi imeytyy maaperään. Osasta vettä tulee tällöin pohjavettä kun taas osa...
3. kohdan mukaisesti imeytyy juurien kautta kasviin.
4. kohdassa vesi haihtuu kasvien lehdistä.

Kun vesi on haihtunut kasvista, se imee juurillaan taas lisää vettä elintoimintojaan varten.

Virtuaalipuutarha: Ravinteet

Kun ihminen tai eläin syö kasvin, kasvissa olevat ravintoaineet siirtyvät vuorostaan syöjän elimistön käyttöön. Tähän perustuu luonnon kiertokulku: samojen ravinteiden muodonmuuttamiseen ja hyödyntämiseen ravintoketjun eri vaiheissa.

Maaperässä olevat mikrobit kuten sienet hajottavat kuolleet eliöt ja muut jätökset pieniksi ravintoainehiukkasiksi, jotka liukenevat maaperässä olevaan veteen. Näitä ravintoainehiukkasia ovat muun muassa typpi, kalium, magnesium ja fosfori.

Kuva otettu Wikimedia commonsista. Käyttäjän Specious kuva.

Kasvi imee juuriensa avulla maaperästä vettä ja siihen liuenneita ravinteita omaan käyttöönsä. Juuristossa ravinteiden ottamiseen on kaksi mekanismia: massavirtaus ja diffuusio.

• Diffuusio perustuu kahden eri liuoksen ravinnepitoisuuksien tasapainoon pyrkimistä: vahvemmasta liuoksesta siirtyy molekyylejä ja ravinteita heikompaan liuokseen. 
• Massavirtaus vuorostaan perustuu kasvin haihduttamiskykyyn, jolloin kasvin juuret imevät maasta vettä nestetasapainon säilymiseksi.

Mutta mitä kasvi ravintoaineillaan oikein tekee? Tarkastellaampa kaliumin, fosforin ja typen merkitystä kasveille hiukan lähempää:

Kalium vaikuttaa

• kasvin vesitalouteen
• ilmarakojen sulkeutumiseen ja avautumiseen
• kuivuuden- ja kylmänkestävyyteen
• yhteyttämistuotteiden kuljetukseen
• marjojen ja hedelmien värittymiseen
• korren vahvuuteen

Fosfori vaikuttaa

• valkuaisaineiden synteesiin
• sokereiden muodostukseen
• fosfori on kasvin energiaa
• fosfori edesauttaa juurten kasvua lisäämällä sytokiiniinin määrää, mikä lisää kukka-aiheiden määrää

Typpi vaikuttaa

• versoitumiseen
• sadon määrään
• valkuaisaineiden määrään
• kasvattaa marjojen kokoa
• lisää kukka-aiheiden määrää
• edesauttaa juurakon haaroittumista

Miten tämän kaiken voisi tiivistää mallikkaasti? Kas siinäpä tehtävä oppilaille!

Virtuaalipuutarha: Maaperä

Mitä maaperällä tarkoitetaan?

Maaperällä tai maalla tarkoitetaan kallioperää peittävää irtomaakerrosta. Maaperä koostuu kuluneesta kallioperästä sekä kasvien ja eliöiden jäänteistä.

Maaperässä on muun muassa hiekkaa, soraa, savea ja multaa. Se sisältää myös vettä ja ilmaa eli elämän perusedellytyksiä.



Havainnollistava opetustuokio

Maaperän koostumusta voi havainnollistaa oppilaille pyytämällä heitä täyttämään lasiastian hiekalla, pienillä ja isoilla kivillä.

Aluksi laitetaan isot kivet lasiastiaan, sitten pienet ja lopulta hiekka. Tämän jälkeen oppilaille kerrotaan kuinka maaperä koostuu erilaisista maa-aineksista, jotka ovat keskenään erikokoisia. Samalla kerrotaan kuinka pienimmät aineet kuten hiekka voivat kulkea paljon vapaammin maaperässä kuin isot kivet.

Seuraavaksi lasiastiaan kaadetaan vähän vettä. Havaitaan kuinka vesi liikkuu ja levittäytyy astiassa. Oppilailta voi nyt kysyä mitä maaperässä olevalle ilmalle käy, kun astiaan on kaadettu vettä. Vastaushan on, että vesi vie pois tilan, jota ilma voi käyttää. Kastelun suhteen pitää siis olla tarkkana, jotta kaikelle riittää maaperässä tilaa!

Virtuaalipuutarha: lämpö

Kasvit vaativat muuan muassa lämpöä, valoa, vettä ja maaperästä ravinteita. Tämä on puhtaan teoreettista, mutta miten asian voisi opettaa käytännön keinoin lapselle, koulun oppilaalle?

Yksi keino opettaa kasvin kasvamisesta on antaa oppilaan kasvattaa itse oma kasvinsa, mieluiten jokin helppohoitoinen kuten herne tai yrtti. Oppilas voi istuttaa siemenen esimerkiksi juomalasiin tai pieneen ruukkuun ja siirtää sen myöhemmin maahan kasvamaan.

Kuva otettu Wikimedia commonsista. Käyttäjän Theornamentalistin kuva.

Kun kasvi on itämässä, voidaan samalla opettaa mihin kasvi tarvitsee lämpöä, ravinteita ja vettä. Taimen noustessa mullasta ylös voidaan taas kertoa valon, ilman merkityksestä sekä kaikista tärkeimmästä asiasta, yhteyttämisestä.

Kuva otettu Wikimedia commonsista. Käyttäjän Theornamentalistin kuva.

Mutta tämän kerran aiheena on kuitenkin lämpö.

Kasvin eri toiminnoilla on erilaiset optimilämpötilat eli ihanteelliset lämpötilat. Lämpötila vaikuttaa esimerkiksi yhteyttämiseen, hiilidioksidin hengittämiseen, veden ja ravinteiden ottoon.

Kun kasvin hengittäminen vaikeutuu, ravinteiden ja veden ottaminen vaatii enemmän energiaa. Tällöin myös kasvaminen hidastuu tai pysähtyy kokonaan.

Maan ja maaperän lämpö ovat elintärkeitä kasville. Juuret imevät vettä ja ravinteita, ne tarvitsevat lämpöä pystyäkseen työhönsä. Tämän takia monet kasvit istutetaan maahan keväällä lumen sulettua ja pakkasten hälvettyä.

Oppilaiden kanssa voi tehdä viljelypalstalla aistiharjoituksia maan lämpötilasta sekä siitä miltä multa tuntuu käsissä.

Kasvuolosuhteiden oppiminen laittaa jalat mukavasti maanpinnalle.