Ensimmäinen kerhokerta

Lasten puutarhakerho kokoontui ensimmäisen kerran 17.9.2014.
Ensimmäisellä kerhokerralla puutarhakerhossa tutustuttiin toisiin kivojen leikkien merkeissä. Lapset kertoivat nimensä ja lempi kasvinsa sekä eläimensä. Kasveista omenapuu oli suosittu ja myöskin vesimelonipuu(?!) oli lasten suosikki. Ehkä tutustumme vesimelonin kasvutapaan kerhossa vielä hieman tarkemmin J

Kuva on otettu Wikimedia Commonsista. Se on käyttäjän FlickrLickr .

Lapset olivat kerhosta hyvin innostuneita ja kaikenlainen tekeminen kiinnosti heitä. Ensimmäisellä kerralla myös askarreltiin luonnonmateriaaleja käyttäen. Teimme koristeita ruusun- ja pihlajanmarjoista. Lapset saivat käyttää mielikuvitustaan millaisia koristeiteita marjoista voisi syntyä.  Alla kuvassa esimerkki.

Lasten puutarhakerho

Pansion koululla on lähtenyt käyntiin lasten luonto-, retkeily- ja puutarha-aiheinen kerho. Kerho on tarkoitettu koulun oppilaille ja se kokoontuu aina keskiviikkoisin klo 14.30-16.00. Kerhossa askarrellaan, kokataan, retkeillään ja tutustutaan Pansio-Pernon viljelypalstaan.

Puutarhakerhosta tiedotettiin lapsille ja heidän vanhemmilleen koulusta saadulla repputiedotteella. Kiinnostusta kerhoa kohtaan löytyi ja paikat täyttyivät nopeasti! Kerhossa on parhaimmillaan ollut 17 lasta. Kaikki eivät ole olleet mukana joka kerta, mutta toivottavasti monen innostus kerhoa kohtaan jatkuu ja lapsia käy kerhossa mukava määrä.

Mitä kesä oikein toi mukanaan?

Koulu keskellä korttelia hankkeelle kesä ei mennyt kenties niin kuin odotettiin: asukkaita ei saatu viljelijöiksi vielä ja kesäpajalle muodostui omia haasteita. Mutta tämä ei tarkoita, että hanke olisi epäonnistunut, ehei. Vielä on yli vuosi aikaa saada kaupunkiviljely juurtumaan osaksi Pansio-Pernoa, alun hankaluudesta ei tarvitse myrtyä.

Mutta sen eteen on tehtävä toisella tavalla työtä kuin nyt on tehty. Viestintää on aikaistettava, että asukkaat saavat palstasta tiedon ja että saamme yhteistyötahojemme kanssa tarpeeksi aikaa miettiä yhdessä kuinka toimitaan. Yhdessä toimiminen on avainsana jo yhteisöllisyydenkin takia. Myös ideointia varten yhdessä olo on tärkeää: toinen voi kehitellä toisen ideaa eteenpäin villisti ja joku toinen antaa taas konkreettiset raamit sille. Lopputuloksena voi olla vaikka mitä mukavaa ja ihmisiä mukaansa tempaavaa!


Tämä kesä on myös opettanut sen, että viljelypalstan sijainti on oivallinen. Se on sopivan aurinkoisella paikalla ja kasvit ovat kasvaneet, joten maaperänkin suhteen kaikki on reilassa. Palstan löytäminen voi olla hiukan haastavampaa, mutta kyllä se siitä helpottuu. Kesäkuun aikana tilanne vaikutti hiukan huolestuttavalta, sillä kesäkuu oli kylmä. Heinäkuu kuitenkin pelasti helteillään ja sadekuuroillaan. Etenkin pinaatit innostuivat siitä, että kesken päivää oli sekä ukkosen tuomaa rankkasadekuuroa että paahtavaa auringon voimaa.

Kesällä hankkeen työvoimana hääri myös kesäpaja. Heille annetaan vielä suunvuoro tässä blogissa, mutta kerrottakoot, että heidän tarkoituksenaan on osallistuttaa nuoret ottamaan valokuvia. Valokuvien avulla saadaan selville nuorten näkökulma Pansio-Pernosta ja ne on tarkoitus koota näyttelyksi Pansio-Pernon kaupunginosaviikolle.

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla Turun 4H järjesti Ruokakoulu-päiväleirin ja leiri pidetään uudestaan elokuussa. Kesäkuun leiri sujui hyvin ja oli mukavaa olla ohjaajan roolissa siellä. Leiri huipentui perhepäivälliseen. Sinä päivänä lapset kokkasivat vanhemmilleen aterian ja koristelivat ruokalan kauniiksi, jolloin eri perheet saivat kohdata toisensa ja lapset olla ylpeitä järjestämästään päivästä. Juuri tästä yhteisöllisyydessä on kyse.

Päiväleiriläiset istuttivat myös taimia hankkeen palstalle. Kasvit ovat saaneet heinäkuun aikana kasvuunsa uudenlaista voimaa.


Syksy tuo uusia mahdollisuuksia saada ihmisiä mukaan erilaisiin puuhiin, ja esimerkiksi viljelypalstan mainostamisen voi aloittaa jo Pansio-Pernon kaupunginosaviikoilla. Syksyllä starttaa myös uusi projektipaja täynnä uusia ammattikorkeakoulun opiskelijoita. Kenties heidän aivoituksistaan kumpuaa jotain, mikä saa Pansio-Pernon asukkaat hymyilemään.

On ollut myös puhetta, että Pansion koulun pihaan rakennettaisiin viljelylaarit, jolloin hyötykasveja voitaisiin kasvattaa koulun pihalla. Se on yksi tapa tuoda kaupunkiviljelyn ideaa lähemmäksi niin koulun oppilaita kuin heidän vanhempiaan ja ties ketä muita.

Jos palstalle tahdot mennä nyt, niin takuulla rauhoitut

Luontoympäristön vaikutuksesta ihmiseen on tehty lukuisia tutkimuksia. Muuan muassa Rachel ja Stephen Kaplan ovat tutkineet kuinka luontoympäristö helpottaa ihmisen tarkkaavaisuuden palautumista ja alentaa stressiä.

Nykyihmisen yltä pyyhältä koko ajan uutta tietoa ja ties mitä muita ärsykkeitä, joista on joskus otettava lepoa. Luontoympäristön rauhallisuus, selkeys ja avartavuus sekä ihmiskatseen lumoavat elementit auttavat ihmistä palautumaan, elpymään, jolloin hän jaksaa taas paremmin. On myös tutkittu, että luontoympäristö rauhoittaa ylivilkkaita lapsia. Samaten on todistettu, että muun muassa ihmisen verenpaine alenee luontoympäristössä jo parissa minuutissa. Jokin selkeästikin tuntuu ihmisestä (alku)kodikkaalta luonnossa.

Mutta onko viljelypalsta sopiva tuollaiseen elpymiseen? Sanoisin, että kyllä on. Viljeltävät kasvit antavat rauhaa ja palstaa ympäröivä luonto on sekin Pansio-Pernossa kaunista. Kauas ei siis tarvitse mennä etsimään luonnonrauhaa!

Samalla puutarhuri tai viljelijä saa aivan toisenlaista mielihyvää, kun hän huomaa kasviensa kasvavan. Silmien edessä tapahtuu elämän ihme. Eikä se ole enää mikään klisee, kun sen näkee tapahtuvan lähellään. Ylipäätään luonto tulee tutummaksi viljellessä, sillä siinä hommassa on huomioitava mitkä ovat elämän perusedellytykset. Sekä pidettävä huolto toisesta elävästä olennosta, mikä on kenties tärkein taito elämässä.

Luonnon ja puutarhan elvyttävästä vaikutuksesta voi lukea lisää esimerkiksi Kirsi Salosen Mieli ja maisemat - eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma -teoksesta tai Rappen, Lindénin ja Koivusen Puisto, puutarha ja hyvinvointi -kirjasta. Sekä monesta muustakin seikasta.



Luontoympäristössä ihmisen verenpaine ja stressi alenevat, immuniteettitaso nouse, milloin ei sairastukaan niin helposti. Psyykkiset voimavarat palautuvat, mieliala kohenee ja alkaa kohista kuin puro, tarkkaavaisuus paranee jolloin maailmaa jaksaa ihmetellä jälleen. Myös yhteenkuuluvuuden tunne niin luontoa kuin muita ihmisiä kohtaan kehittyy, kun luontoympäristössä voi välillä vetäytyä yksikseen. Tällöin ei tarvitse kuormittua liikaa sosiaalisuudestakaan.

Itselleen on syytä antaa aina välillä paussi, breikki, hengähdystauko, intermission eli väliaika, ja luontoympäristössä se on miellyttävintä pitää. Silloin jaksaa taas keskittyä tärkeimpään puuhaan elämässä, eli puutarhanhoitoon.

Rauhaa ja viherhoivaa kaikille!

Lieron kierottomuus

Maaperä on täynnä elämää. On niin matoja, sieniä kuin pienen pieniä bakteereita. Jokaisella on oma roolinsa elämän kiertokulussa. Nyt virtuaalipuutarhassa tarkastellaan jokaiselle tuttuja lieroja.

Lierot eli kastemadot

Lierot ovat maaperässä viihtyviä matoja, jotka hajottavat orgaanista ainetta pienemmäksi, saavat aikaan liikkumisellaan ilmareikiä maaperään ja parantavat kaiken kaikkiaan maaperän laatua. Kasvit ja mikrobit kun tarvitsevat oikeassa muodossa olevaa orgaanista ainetta ja ilmaa elääkseen.

Kastemadot saattavat sateella ilmestyä maanpinnalle. Suomen Luonto -lehden luontoasiantuntija Kauri Mikkola esittää syyn olevan siinä, että veden täyttämässä maaperässä madot eivät voi enää hengittää kunnolla, joten ne etsiytyvät maanpinnalle.

Kuva on otettu Wikimedia Commonsista. Se on käyttäjä Vega Asension.

Lierot ovat kaksineuvoisia, mikä tarkoittaa sitä, että niillä on sekä uroksen että naaraan sukupuolipiirteitä ja mahdollisuus lisääntyä minkä tahansa muun madon kanssa.

Lierot etenevät maaperässä venyttämällä itseään ja tarttumalla maaperään ja kiskomalla itsensä taas lyhyemmäksi. Madon ulkokuori koostuukin pienistä kuurnista tai uomista, jotka ovat kuin pieniä hakasia, joilla maaperään voi tarttua.

Myös kaikkea muuta jännittävää madoista voi oppia. Ja yksi asia on selvä, vaikka kaikkea ei tietäisikään: matoja ei kannata pelätä! Paljon kannattavampaa on olla kiitollinen niille.