Kompost-it!

Kesän toisessa workshopissa tutustuttiin kompostoinnin saloihin ja rakennettiin kaksi helppoa ja edullista kompostia viljelypalstalaisten käyttöön. Kompostoinnista ja komposteista meille oli kertomassa jälleen Bheki Matambo Ngobese.

Matambolla on niin innostunut ote ja vastaus lähes joka kysymykseen, että joka työpajan jälkeen on itselläkin semmoinen olo että tarttis päästä heti soveltamaan oppeja omiin istutuksiin.

Workshop- ja työpajamuotoisissa opastuksissa on todella suurena etuna se, että pääsee itse konkreettisesti näkemään ja tekemään. Samalla voi kysellä mitä mieltä askarruttaa.

Toinen komposti rakennettiin kertakäyttöisistä kuormalavoista, toinen käytetyistä autonrenkaista. Ensin poistimme ruohikon kompostien alta ja ympäriltä sekä muokkasimme maata pehmeämmäksi poistaen samalla enimmät juuret. Näin vältetään ruohikon kasvaminen kompostiin ja parannetaan ilmanvaihtoa.



Lavakompostin reunat sidottiin ja naulattiin yhteen, nippusiteilläkin homma olisi varmasti hoitunut. Rengas- eli matokompostissa renkaiden sisään tällättiin sanomalehteä.
Seuraavat vaiheet muistuttivat kovasti sitä, mitä istutuskuoppien kanssa tehtiin edellisessä työpajassa; pohjalle keppejä, seuraavaksi vihreää ruohoa ja lehtiä, seuraavaan kerrokseen kuolleita lehtiä ja päälle siroteltiin hyvää multaa. Koko komeus vielä kasteltiin ja nyt vain odotellaan kompostoitavaa!

Tavaraa komposteihin luulisi löytyvän, sillä satoa Bottulasta näyttää tulevan kivasti. Emme rakentaneet komposteihin vielä kansia, mutta ne ovat tarpeelliset, etenkin sateella ettei komposti kastu liikaa. Kanneksi käy mainiosti esimerkiksi kevytpeite.

Sää oli mitä parhain puuhastella kompostien parissa. Väliajoilla nautiskelimme mehua ja patonkeja herkullisella valkosipulivoilla ja superhyvällä nokkospestolla. Nokkospesto oli uusi maistuva tuttavuus lähes kaikille. 

Aikuisten hääriessä kompostien kanssa, viihtyivät lapset hyvin palstalla leikkien, tonkien, tutkien ja keräten karviaisia salaisesta paikasta ;) Rikkimenneiden linnunpelättimienkin tilalle saatiin uusi, jippii!

Bottulassa kasvaa istutettujen herkkujen lisäksi paljon muutakin hyödyllistä; villivadelmia, karvaisia karviaisia sekä kamomillaa. Sitä voi käyttää esimerkiksi kamomillateehen ja kuivattuna erilaisissa kylvyissä. Kuvassa on vasemmalta kamomillasaunio, pihasaunio (terälehdetön) ja peltosaunio (paljon suurempi kuin muut).

Pikkuhiljaa päästäänkin satoa korjaamaan. Tavataan seuraavaksi sadonkorjuujuhlissa syyskuun alussa!

Kuvat: Inka Mäkiö, Silja Ngobese

Teksti: Kiira Vähätalo

Bottulasta kirjoitettiin Turun Sanomissa 7.8.

Tulossa kompostipäivä torstaina 6.8. klo 14-18

Palstalla järjestetään tämän kesän toinen työpaja, jonka teemana on tällä kertaa kompostointi. Päivän aikana opitaan kompostoinnin saloista ja rakennetaan kaksi erilaista kompostia. Tervetuloa mukaan!

Kesäpajalaisten vierailu Dodo ry:n Kääntöpöydällä

Lähdimme innokkaina matkaamaan junalla kohti Pasilaa, jossa sijaitsee Dodon Kääntöpöytä. Dodo ry on vuonna 1995 perustettu suomalainen ympäristöjärjestö. Kääntöpöytä taas on vapaaehtoistyön voimin toimiva Dodon kaupunkiviljelypuutarha Pasilan historiallisessa rautatiemiljöössä. Kolmisen vuotta sitten perustettu Kääntöpöytä toimittaa kaupunkiviljelyn kokeilukentän sekä oppimisen ja inspiraation lähteen virkaa. Kääntöpöytä sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Pasilan rautatieasemasta.

Kun saavuimme Kääntöpöydälle pienten reittivalintapohdiskelujen jälkeen, meidät vastaanotti ystävällisesti koordinaattori Kai Granqvist. Kiinnitimme heti huomiota Kääntöpöytää ympäröivään miljööseen; vanhojen tiilirakennusten seinillä kiipeilivät köynnöskasvit ja toisessa ilmansuunnassa saattoi ihailla vanhoja vetureita ja junavaunuja. Paikka oli kuin suunniteltu nykyiseen tarkoitukseensa.

Pääsimme ensimmäiseksi tutustumaan kasvihuoneeseen, joka oli rakennettu vetureiden ohjausta varten rakennetun kääntöpöydän päälle. Kasvihuoneeseen loivat mahtavan tunnelman siellä kasvavat kasvit kuten tomaatti, kurkku, salaatti ja herkulliset näköiset viinirypäleköynnökset. Kai kertoi meille viereisellä seinustalla olevasta kokeilusta, jossa kasveja kastellaan sekä samalla lannoitetaan veden ja ihmisen virtsan sekoituksella. Tämä kuulosti todella mielenkiintoiselta projektilta, ja jäimme odottamaan millaiseen lopputulokseen he kokeilussaan päätyvät.

Seuraavaksi pääsimme tutkimaan vanhan kääntöpöydän monttua, jota on myös käytetty hyödyksi kasvien kasvattamisessa. Montun suojaisa ja lämmin paikka tarjosi kasvupaikan muun muassa erilaisille salaateille, sitruunamelissalle ja ruohosipulille. Kasvit oli istutettu suuriin ja käteviin laatikoihin, joiden väleistä pystyi kävelemään ja keräämään kasveja. Yllätyimme kuinka pienellä maa-alalla voi kasvattaa niinkin huiman määrän syötäviä kasveja.

Entäpä mihin nämä kaikki vihreät tuotokset päätyvät kasvettuaan riittävästi? Kääntöpöytä käyttää kasvattamiaan kasveja sunnuntaibrunssien ruokalajeissaan. Brunssista unelmoiden myös me kävimme luvan saatuamme maistelemassa salaatteja sekä muitakin kasveja suoraan kasvatuslaatikoista.

Virtsalannoituksesta kuultuamme mieleemme heräsi kysymys; mistä virtsa kerätään kasteluohjelmaa varten? Kai opasti meidät puuceen luokse, jonka luota löytyi virtsalla täytettyjä kanistereita. Puuceehen kuului tavanomainen pytty, ja miesten iloksi samasta rakennelmasta seinän takaa löytyi myös pisuaari.

Jännittävin osuus oli vielä edessä, sillä seuraavaksi saimme tehdä tuttavuutta mehiläisten kanssa. Kääntöpöydästä parinkymmenen metrin päässä puiden varjossa sijaitsi pieni mehiläistarha. Mehiläisiä lenteli jatkuvalla syötteellä ulos pesästä ja takaisin pesään. Itse pysyttäydyin kiitettävän välimatkan päässä sillä välin, kun ryhmästämme rohkein tutkiskeli mehiläispesää ja sen rakennetta rauhallisesti paljain käsin. Mehiläiset eivät olleet ilmeisesti lainkaan aggressiivisia ja mehiläispesän tutkiskelusta selvittiin ilman pistoksia.

Mehiläiset ovat tärkeässä asemassa pölytyksessä, ja ilman niitä pölytys olisi todella vaivalloista. Kai kertoi meille mehiläisten mielenkiintoisesta kommunikointitavasta, jolla ne tiedottavat mistä hyvät apajat löytyvät; mehiläiset tanssivat pesässä pyörittäen peppuaan sinne suuntaan, josta mettä löytyi. Tanssi kestää sitä kauemmin, mitä kauempana kohde on. Mehiläiset voivat hakea mettä jopa 10 kilometrin päästä mikäli sitä ei löydy lähempää. Pienikin mehiläistarha voi tuottaa suuren määrän hunajaa.

Vierailu tuli päätökseensä ja kiitimme Kaita mahdollisuudesta tutustua heidän toimintaansa. Visiitti Kääntöpöydälle oli todella inspiroiva ja innostava! Nyt tekisi mieli täyttää oma parveke erilaisilla salaateilla sekä muilla syötävillä kasveilla. Mieleemme jäi myös kutkuttamaan ajatus, jospa Turkuun perustettaisiin jonakin päivänä Kääntöpöydän tyyppinen kaupunkiviljelypuutarha. Jää nähtäväksi, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Teksti: Katja Urhonen
Kuvat: Silja Ngobese

Lauantaipäivä Bottulassa

Kävimme tänään palstalla hoitamassa hankkeen omaa palstaa ja tekemistä riittikin, sillä kesäkuun päivystysvuorojen loputtua viime vierailusta oli kulunut aikaa. Matambo oli kyllä käynyt useastikin työstämässä uutta palstaa ja istuttamassa uusia kasveja. Tähän aikaan kesästä kasvu on hurjaa ja Bottulan ympäristö vihertää. Palstalle vievä polku kaipaa pian viikatetta. Olisi kiva myös saada palstalle hevonen tai lammas heinää rouskuttamaan!

Rikkaruohot olivat onnistuneet valtamaan tilaa ja meni useampi tunti, kun raivasimme esiin istutuksia. Tuli huomattua olkikatteen merkitys. Kate paitsi oli pidättänyt maaperän kosteutta, myös estänyt rikkaruohoja kasvamasta. Aiemmin viikolla oli rankkojakin sateita, joita edelsi helle ja auringonpaahde. Kate auttaa tällaisissa säävaihteluissa tasapainottamaan kasvuolosuhteita.

Iloisena löysimme koululaisten istuttamilta palstoilta kasvamassa perunaa, sipulia, kesäkurpitsaa, auringonkukkien ja kehäkukkien taimia, vähän salaattia ja pikkuisen hernettä, punajuurta ja porkkanaa.

Peruna ja sipuli vaikuttaa kasvavan palstan maaperässä parhaiten. Porkkanalle se vaikuttaa olevan liian tiivistä ja punajuurelle lienee samoin. Maan päällä kasvavat kesäkurpitsat voivat hyvin ja useampi kurpitsankukka loistaa keltaisenaan.

Näimme kimalaisen, perhosen, erilaisia koppakuoriaisia ja valtavan lieron, joten Bottulassa on kesäistä elämää. Yhtään ihmislajin edustajaa ei palstalla vieraillut meidän lisäksi. Liekö syynä tummina uhkaavat pilvet ja ajoittaiset sadekuurot. Palstalaiset ovat kuitenkin näkemästä päätellen olleet aktiivisia, monet palstat näyttivät hyvinhoidetulta. Oli hienoa nähdä erilaisia istutuksia ja toteutuksia.

Herneenpalot kypsyy

Kehäkukkien kukintoja odotellessa

Kesäkurpitsalla on keltainen kukka

Perunat kasvavat tiiviissäkin maaperässä

Teksti ja kuvat: Silja Ngobese