Tulossa kompostipäivä torstaina 6.8. klo 14-18

Palstalla järjestetään tämän kesän toinen työpaja, jonka teemana on tällä kertaa kompostointi. Päivän aikana opitaan kompostoinnin saloista ja rakennetaan kaksi erilaista kompostia. Tervetuloa mukaan!

Kesäpajalaisten vierailu Dodo ry:n Kääntöpöydällä

Lähdimme innokkaina matkaamaan junalla kohti Pasilaa, jossa sijaitsee Dodon Kääntöpöytä. Dodo ry on vuonna 1995 perustettu suomalainen ympäristöjärjestö. Kääntöpöytä taas on vapaaehtoistyön voimin toimiva Dodon kaupunkiviljelypuutarha Pasilan historiallisessa rautatiemiljöössä. Kolmisen vuotta sitten perustettu Kääntöpöytä toimittaa kaupunkiviljelyn kokeilukentän sekä oppimisen ja inspiraation lähteen virkaa. Kääntöpöytä sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Pasilan rautatieasemasta.

Kun saavuimme Kääntöpöydälle pienten reittivalintapohdiskelujen jälkeen, meidät vastaanotti ystävällisesti koordinaattori Kai Granqvist. Kiinnitimme heti huomiota Kääntöpöytää ympäröivään miljööseen; vanhojen tiilirakennusten seinillä kiipeilivät köynnöskasvit ja toisessa ilmansuunnassa saattoi ihailla vanhoja vetureita ja junavaunuja. Paikka oli kuin suunniteltu nykyiseen tarkoitukseensa.

Pääsimme ensimmäiseksi tutustumaan kasvihuoneeseen, joka oli rakennettu vetureiden ohjausta varten rakennetun kääntöpöydän päälle. Kasvihuoneeseen loivat mahtavan tunnelman siellä kasvavat kasvit kuten tomaatti, kurkku, salaatti ja herkulliset näköiset viinirypäleköynnökset. Kai kertoi meille viereisellä seinustalla olevasta kokeilusta, jossa kasveja kastellaan sekä samalla lannoitetaan veden ja ihmisen virtsan sekoituksella. Tämä kuulosti todella mielenkiintoiselta projektilta, ja jäimme odottamaan millaiseen lopputulokseen he kokeilussaan päätyvät.

Seuraavaksi pääsimme tutkimaan vanhan kääntöpöydän monttua, jota on myös käytetty hyödyksi kasvien kasvattamisessa. Montun suojaisa ja lämmin paikka tarjosi kasvupaikan muun muassa erilaisille salaateille, sitruunamelissalle ja ruohosipulille. Kasvit oli istutettu suuriin ja käteviin laatikoihin, joiden väleistä pystyi kävelemään ja keräämään kasveja. Yllätyimme kuinka pienellä maa-alalla voi kasvattaa niinkin huiman määrän syötäviä kasveja.

Entäpä mihin nämä kaikki vihreät tuotokset päätyvät kasvettuaan riittävästi? Kääntöpöytä käyttää kasvattamiaan kasveja sunnuntaibrunssien ruokalajeissaan. Brunssista unelmoiden myös me kävimme luvan saatuamme maistelemassa salaatteja sekä muitakin kasveja suoraan kasvatuslaatikoista.

Virtsalannoituksesta kuultuamme mieleemme heräsi kysymys; mistä virtsa kerätään kasteluohjelmaa varten? Kai opasti meidät puuceen luokse, jonka luota löytyi virtsalla täytettyjä kanistereita. Puuceehen kuului tavanomainen pytty, ja miesten iloksi samasta rakennelmasta seinän takaa löytyi myös pisuaari.

Jännittävin osuus oli vielä edessä, sillä seuraavaksi saimme tehdä tuttavuutta mehiläisten kanssa. Kääntöpöydästä parinkymmenen metrin päässä puiden varjossa sijaitsi pieni mehiläistarha. Mehiläisiä lenteli jatkuvalla syötteellä ulos pesästä ja takaisin pesään. Itse pysyttäydyin kiitettävän välimatkan päässä sillä välin, kun ryhmästämme rohkein tutkiskeli mehiläispesää ja sen rakennetta rauhallisesti paljain käsin. Mehiläiset eivät olleet ilmeisesti lainkaan aggressiivisia ja mehiläispesän tutkiskelusta selvittiin ilman pistoksia.

Mehiläiset ovat tärkeässä asemassa pölytyksessä, ja ilman niitä pölytys olisi todella vaivalloista. Kai kertoi meille mehiläisten mielenkiintoisesta kommunikointitavasta, jolla ne tiedottavat mistä hyvät apajat löytyvät; mehiläiset tanssivat pesässä pyörittäen peppuaan sinne suuntaan, josta mettä löytyi. Tanssi kestää sitä kauemmin, mitä kauempana kohde on. Mehiläiset voivat hakea mettä jopa 10 kilometrin päästä mikäli sitä ei löydy lähempää. Pienikin mehiläistarha voi tuottaa suuren määrän hunajaa.

Vierailu tuli päätökseensä ja kiitimme Kaita mahdollisuudesta tutustua heidän toimintaansa. Visiitti Kääntöpöydälle oli todella inspiroiva ja innostava! Nyt tekisi mieli täyttää oma parveke erilaisilla salaateilla sekä muilla syötävillä kasveilla. Mieleemme jäi myös kutkuttamaan ajatus, jospa Turkuun perustettaisiin jonakin päivänä Kääntöpöydän tyyppinen kaupunkiviljelypuutarha. Jää nähtäväksi, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Teksti: Katja Urhonen
Kuvat: Silja Ngobese

Lauantaipäivä Bottulassa

Kävimme tänään palstalla hoitamassa hankkeen omaa palstaa ja tekemistä riittikin, sillä kesäkuun päivystysvuorojen loputtua viime vierailusta oli kulunut aikaa. Matambo oli kyllä käynyt useastikin työstämässä uutta palstaa ja istuttamassa uusia kasveja. Tähän aikaan kesästä kasvu on hurjaa ja Bottulan ympäristö vihertää. Palstalle vievä polku kaipaa pian viikatetta. Olisi kiva myös saada palstalle hevonen tai lammas heinää rouskuttamaan!

Rikkaruohot olivat onnistuneet valtamaan tilaa ja meni useampi tunti, kun raivasimme esiin istutuksia. Tuli huomattua olkikatteen merkitys. Kate paitsi oli pidättänyt maaperän kosteutta, myös estänyt rikkaruohoja kasvamasta. Aiemmin viikolla oli rankkojakin sateita, joita edelsi helle ja auringonpaahde. Kate auttaa tällaisissa säävaihteluissa tasapainottamaan kasvuolosuhteita.

Iloisena löysimme koululaisten istuttamilta palstoilta kasvamassa perunaa, sipulia, kesäkurpitsaa, auringonkukkien ja kehäkukkien taimia, vähän salaattia ja pikkuisen hernettä, punajuurta ja porkkanaa.

Peruna ja sipuli vaikuttaa kasvavan palstan maaperässä parhaiten. Porkkanalle se vaikuttaa olevan liian tiivistä ja punajuurelle lienee samoin. Maan päällä kasvavat kesäkurpitsat voivat hyvin ja useampi kurpitsankukka loistaa keltaisenaan.

Näimme kimalaisen, perhosen, erilaisia koppakuoriaisia ja valtavan lieron, joten Bottulassa on kesäistä elämää. Yhtään ihmislajin edustajaa ei palstalla vieraillut meidän lisäksi. Liekö syynä tummina uhkaavat pilvet ja ajoittaiset sadekuurot. Palstalaiset ovat kuitenkin näkemästä päätellen olleet aktiivisia, monet palstat näyttivät hyvinhoidetulta. Oli hienoa nähdä erilaisia istutuksia ja toteutuksia.

Herneenpalot kypsyy

Kehäkukkien kukintoja odotellessa

Kesäkurpitsalla on keltainen kukka

Perunat kasvavat tiiviissäkin maaperässä

Teksti ja kuvat: Silja Ngobese

Bottulan vieraskirja

Bottulasta löytyy nyt myös vieraskirja, joka toimii palstan kävijämittarina sekä alustana palstalaisten ajatuksille ja viljelysten etenemiselle. Siihen voi jättää puumerkin ja kirjoittaa mm. seuraavista asioista:

Millainen sää tänään oli?
Mitä opit tänään?
Mitä palstallesi kuuluu? 
Ahaa-elämyksiä viljelemisestä tai muista asioista
Millaiseksi koet Bottulan? 
Risuja, ruusuja ja kehitysideoita

Permakulttuurikärpäsen purema

Järjestimme tänään Perno-Pansion Bottulassa viljelyn peruskurssin kaikille kiinnostuneille. Palstalla on jo monia käännettyjä penkkejä ja kepein ja nauhoin rajattuja alueita. Tuulisessa rinteessä sinnittelee muutamia tomaatteja, pieniä yrtintaimia ja salaatinversoja puskee kuivasta maasta ja muutama rivi perunaakin on jo lähtenyt kasvuun. Viime käyntini jälkeen palstalle oli tullut myös hienoja linnunpelättejä. Kurssiamme varten oli varattu pieni kulma marjapensaiden vierestä.

Kurssin vetäjänä oli Swasimaasta Suomeen muuttanut Bheki Matambo Ngobese, permakulttuurin asiantuntija. Matambon innostus tarttui muihinkin ja pian valmistelimme otsat hiessä kesäkurpitsalle kasvualustaa.  

Matalan kuopan pohjalle laitettiin oksia, sitten risuja, vähän kuivia olkia ja ohut kerros maata. Sitten kolme ämpärillistä kuivia lehtiä ja yksi ämpärillinen tuoreita lehtiä. Päälle vielä maata ja hevosenlantaa. Näin kasvualustalle valmistettiin kyky kierrättää ilmaa, pidättää vettä, ruokaa ja elinolosuhteet madoille ja ravinteita kasville.

Kesäkurpitsa pääsi olkikatteen ympäröimänä uuteen penkkiinsä ja Matambo lupasi, että jo viikon kuluttua näemme eron pelkkään savimaahan istutettuun kesäkurpitsaan verrattuna.

Kesäkurpitsan jälkeen valmistimme makkaran muotoisen penkin perunalle. Matambon suunnitelmissa oli varmaan siisti suora rivi, mutta innokkaat lapioitsijat loivat oman orgaanisen muodon kuivasta maasta. Savimaata rikottiin lapioin, talikolla ja käsin, ja kaikki kokkareet yritettiin hienontaa peukalonpäätä pienemmiksi. Kuohkeassa maassa mukuloilla on tilaa kasvaa. Penkin ympärille tehtiin rännit, jotta vesi ei valu hukkaan vaan kaikki saadaan janoisille perunoille.

Kompostin valmistamisen jätimme toiseen kertaan, sillä palstalle saapui lisää uteliaita salaatinviljelijöitä, joiden penkkiä alettiin kääntää siinä vaiheessa kun itse jouduin lähtemään. Mutta permakulttuurikärpäsen purema oli sen verran vahva, että oma juhannukseni taitaa kulua nuotiopaikan sijaan kasvimaan puolella.

Inka Mäkiö – Turun AMK:n Koulu keskellä korttelia -kesäpajan reipas pikku puutarhuri

Lapsille oli ohjelmassa kivien maalausta. Saatiin kivaa väriä Bottulaan!

Kuvat: Katja Urhonen

Teksti: Inka Mäkiö