Luontoympäristön vaikutuksesta ihmiseen on tehty lukuisia tutkimuksia. Muuan muassa Rachel ja Stephen Kaplan ovat tutkineet kuinka luontoympäristö helpottaa ihmisen tarkkaavaisuuden palautumista ja alentaa stressiä.
Nykyihmisen yltä pyyhältä koko ajan uutta tietoa ja ties mitä muita ärsykkeitä, joista on joskus otettava lepoa. Luontoympäristön rauhallisuus, selkeys ja avartavuus sekä ihmiskatseen lumoavat elementit auttavat ihmistä palautumaan, elpymään, jolloin hän jaksaa taas paremmin. On myös tutkittu, että luontoympäristö rauhoittaa ylivilkkaita lapsia. Samaten on todistettu, että muun muassa ihmisen verenpaine alenee luontoympäristössä jo parissa minuutissa. Jokin selkeästikin tuntuu ihmisestä (alku)kodikkaalta luonnossa.
Mutta onko viljelypalsta sopiva tuollaiseen elpymiseen? Sanoisin, että kyllä on. Viljeltävät kasvit antavat rauhaa ja palstaa ympäröivä luonto on sekin Pansio-Pernossa kaunista. Kauas ei siis tarvitse mennä etsimään luonnonrauhaa!
Samalla puutarhuri tai viljelijä saa aivan toisenlaista mielihyvää, kun hän huomaa kasviensa kasvavan. Silmien edessä tapahtuu elämän ihme. Eikä se ole enää mikään klisee, kun sen näkee tapahtuvan lähellään. Ylipäätään luonto tulee tutummaksi viljellessä, sillä siinä hommassa on huomioitava mitkä ovat elämän perusedellytykset. Sekä pidettävä huolto toisesta elävästä olennosta, mikä on kenties tärkein taito elämässä.
Luonnon ja puutarhan elvyttävästä vaikutuksesta voi lukea lisää esimerkiksi Kirsi Salosen Mieli ja maisemat - eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma -teoksesta tai Rappen, Lindénin ja Koivusen Puisto, puutarha ja hyvinvointi -kirjasta. Sekä monesta muustakin seikasta.
Luontoympäristössä ihmisen verenpaine ja stressi alenevat, immuniteettitaso nouse, milloin ei sairastukaan niin helposti. Psyykkiset voimavarat palautuvat, mieliala kohenee ja alkaa kohista kuin puro, tarkkaavaisuus paranee jolloin maailmaa jaksaa ihmetellä jälleen. Myös yhteenkuuluvuuden tunne niin luontoa kuin muita ihmisiä kohtaan kehittyy, kun luontoympäristössä voi välillä vetäytyä yksikseen. Tällöin ei tarvitse kuormittua liikaa sosiaalisuudestakaan.
Itselleen on syytä antaa aina välillä paussi, breikki, hengähdystauko, intermission eli väliaika, ja luontoympäristössä se on miellyttävintä pitää. Silloin jaksaa taas keskittyä tärkeimpään puuhaan elämässä, eli puutarhanhoitoon.
Rauhaa ja viherhoivaa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti