Virtuaalipuutarha: Valoa ja ilmaa, mitä onkaan yhteyttäminen?

Kasvit tarvitsevat valoa ja ilmaa yhtetyttääkseen. Mitä on ilma ja mitä salaperäistä voimaa auringonvalolla kasveihin on? Otetaan siitä selvää!

Ilma

Ilma on kaasujen seos. Kaasuja ovat muun muassa typpi, happi ja hiilidioksidi. Näitä kaikkia kasvi tarvitsee elääkseen.

Maaperän ravinteiden kohdalla puhuttiin jo typen merkityksestä, mutta mihin kasvi tarvitsee vuorostaan hiilidioksidia? Sokerin muodostumiseen, ja siitä on sitten yhteyttämiskohdalla tarkemmin tietoa!

Kasvit tuottavat happea, jota esimerkiksi ihminen tarvitsee elääkseen. Kasvit myös käyttävät osan tuottamastaan sokerista itse energiaa saadakseen. Sokeria käyttääkseen kasvit tarvitsevat happea, jonka avulla kasvi polttaa sokerin. Palamisreaktioon voi sitten tarkemmin tutustua kemian ja fysiikan tunneilla.

Auringonvalo ja yhteyttäminen

Kasvit kasvavat kohti valoa. Valoa kohti suuntaavan kasvun voi selkeinten nähdä puiden kohdalla: niiden oksat ojentuvat kohti etelää, jossa aurinko paistaa taivaalla. Se johtuu siitä, että kasvit todellakin tarvitsevat valoa kasvaakseen. Valoa kasvi kerää lehtivihreän eli klorofyllin avulla.

Joten nyt on aika puhua fotosynteesistä eli yhteyttämisestä.

Yhteyttämisessä kasvi käyttää ilmahuokosillaan keräämäänsä hiilidioksidia ja juurillaan imemäänsä vettä tuottakseen sokeria ja happea. Jotta reaktio voisi tapahtua, siinä tarvitaan myös auringonvaloa antamaan tarpeeksi energiaa kasville.

Happea ihminen tarvitsee elääkseen kuten myös sokeriakin, jota hän saa kasveja syömällä. Ihminen siis totisesti tarvitsee kasveja elääkseen!

Nippelitietona vielä seuraava: Jan Ingenhousz oli ensimmäinen kasvitieteilijä, joka löysi fotosynteesin. Hän havaitsi veteen upotettujen kasvien tuottavan kaasukuplia valossa, kun vuorostaan varjossa kaasukuplia ei enää muodostunut. Hän tunnisti tämän kaasun hapeksi.

Tilojen ja puitteiden ollessa sopivat voidaan Ingenhouszin koe toistaa. Silloin päästäisiin todella kiinni elämän ihmeellisyyksiin!

Yhteenvetoa kasvuolosuhteista

Kun oppilaat saavat itse kasvattaa siemenestä taimen, voidaan heille opettaa kasvin kasvamisesta ja siihen liittyvistä aiheista biologian ja maantiedon tunneilla. Tällöin kasvit eivät jää ikkunalaudalle nököttämään yksikseen, vaan ne ovat jotain ihmeellistä, jotain josta voi oppia jotain uutta.

Taimi on myös konkreettinen esimerkki itse teoriasta. Monille lapsille käsinkosketeltava asia helpottaa asian sisäistämistä. Asiaan saadaan silloin sitä kaivattua tolkkua.

Kasvien kasvamiseen ja itse kasveihin liittyy tietenkin paljon muutakin opittavaa. Ruukussa odottelevaa taimea voi käyttää varmasti muidenkin asioiden opettamiseen kuin tässä blogissa mainittuihin, vain opettajan luovuus on loppujen lopuksi rajana.

Anna lasten suunnitella!

Koulu keskellä korttelia -hankkeelle kävi hassusti toukokuun loppupuolella. Tilatulla bussilla tuotiin Pansion koulun ekaluokkalaisia viljelypalstalle, vaan bussipa katosi kesken kaiken eikä hakenutkaan vanhempia oppilaita. Onneksi sentään ekaluokkalaiset saatiin bussilla tuotua takaisin kouluun. Seuraavana keväänä toivon mukaan saadan kuljetukset pelittämään paremmin!

Mutta seuraavaa vuotta ajatellen olisi hyvä pohtia myös miten oppilaat saataisiin osallistettua paremmin istuttamiinsa kasveihin palstalla. Tässä on siis muutama ehdotus siitä, mitä oppilaat voivat tehdä!

1. Istutuspenkkien suunnittelu

Lasten mielikuvitus on rajaton. Sitä kannattaa siis hyödyntää ja antaa lasten suunnitella piirtäen tai muuten kuvataiteellisesti luonnostella istutussuunnitelma. Mitä istutuspenkeissä kasvaa, miltä ne näyttävät.

Oppilaiden voi antaa siis villisti suunnitella ehdotuksia, joita voi myöhemmin muokata ja rajata toteuttamiskelpoisiksi.

Opettaja voi myös alusta pitäen ohjeistaa oppilaita kertomalla esimerkiksi mitä kasveja tullaan istuttamaan ja miten suuri tila on käytettävissä.

Vaiko sittenkin tähden mallinen? Ja voisivatko kasvit olla spiraalina penkissä?

Istutuspenkin muodon lisäksi oppilaat voivat suunnitella miten se rajataan muusta palstasta erottuvaksi kokonaisuudeksi. Kivillä vai katkenneilla oksilla vai jollakin aivan muulla? Kenties Muumilaakson tarinoista tutuilla näkinkengillä?

Hyviä ohjeita löytyy myös Jukka Raition opinnäytetyöstä Kaupunkiviljely osana koulun toimintaa. Sieltä löytyy käytännön ohjeita siihen kuinka lapset voivat päättää mitä kasveja he haluavat istuttaa.

2. Istutuslaarin rakentaminen

Puukäsitöissä voidaan rakentaa istutuslaari tai laareja, jotka voidaan laittaa koulun pihalle. Rakennetaanko pari suurta laaria yhdessä vai monia pieniä erikseen, kas siinäpä on soveltamisen mahdollisuuksia!

Jälleen on myös mahdollista miettiä muotoja. Suorakulmioiden sijasta voidaan puusta rakentaa vaikka sakaraisia tähtiä, mikäli haastetta kaivataan, tai ihan vain kolmioitakin. Laarit voidaan myös maalata ulkopuolelta.

Istutuslaarien korkeus vaihtelee; eri kasveilla on erilaiset tarpeet. 70 senttimetriä voitaisiin pitää ihanteellisena, mikä voi olla aikamoinen työtaakka pienimmille.

3. Linnunpelättimen suunnittelu

Yhteisenä työtehtävänä oppilaille voi antaa linnunpelättimen suunnittelun. Jälleen on siis villin luovuuden aika kukoistaa! Eli kaikille vain tehtäväksi pelättimen luonnosteleminen ja suunnitteleminen.

Oppilaiden suunnitelmista valitaan paras tai parhaat toteutettaviksi. Opettaja jakaa työtehtävät parhaaksi katsomallaan tavalla oppilaiden kesken.

Léon Benettin Foundling Mick -teos.

Hyvä on myös muistaa laittaa jotakin auringon valossa välkkyviä osia pelättimeen, kuten vanhaa filmiä. Se kenties pelottaa lintuja enemmän kuin hurjinkaan gansterin kovanaama.

Vaan voihan linnunpelätin olla vaikka tällainen!


Mitä muuta lapset voivatkaan palstalle suunnitella? Tiedätkö sinä sen?

Aidattu puutarha

Mikäli palstasta toivoo puutarhamaisen, istutuspenkkejä kannattaa rajata. Mutta mistä rajaus tarvikkeet löytyvät?

Itse suosin luonnosta löytyviä vaihtoehtoja. Esimerkiksi hankkeen viljelypalstalta löytyy vielä monen monta kiveä, jotka odottavat vain löytäjäänsä. Niillä saa aikaan yllättävänkin viihtyisän oloisen rajauksen.

Yrtti-istutukset kivimuureineen.

Toinen hyväksikäyttämäni vaihtoehto oli etsiä puista pudonneita oksia tai varsia. Palstan lähistöllä olevissa pensaissa oli paljon katkenneita puiden ja pensaiden oksia, joista sain kyhättyä Ruokakoulu -päiväleirin istutuksien ympärille aidan, jota voi vielä kesän aikana parannella.

Näin palsta erottuu selkeästi muista viljelmyksistä.

Myös toiselle istutuspenkille saattoi kyhätä hiukan erilaisemman "aidan".

Ja tarvitsevathan kasvit myös tukea.

Virtuaalipuutarha: Vesi vie mennessään

Mihin kasvit tarvitsevat vettä?

Vesi on elämän perusedellytys. Kasvit tarvitsevat vettä seuraaviin toimintoihinsa:

• yhteyttämiseen
• ravintoaineiden kuljettamiseen
• erilaisiin elintoimintoihin
• tasaamaan lämpötilaa
• säilyttämään kasvin ryhtiä, jota nestejännitys ylläpitää

Oppilaat voidaan laittaa myös pohtimaan mihin ihminen tarvitsee vettä.Yhdessä voidaan pohtia millä tavoin ihminen ja kasvit ovat samanlaisia, millä tavoin taas erilaisia.

Kasvi imee juurillaan veden maasta ja lehdillään se haihduttaa veden pois. Veden mukana kasviin kulkeutuu myös ravinteita.

Kuivalla maalla menestyvät ne kasvit, joilla on pitkät juuret ja vahapintaiset lehdet. Oppilaille voikin antaa luonnossa tai viljelypalstalla tehtäväksi tutkia millä kasveilla on vahapintaiset lehdet. Yhdessä voidaan taas aprikoida sitä millaiset juuret kasveilla on.

Veden kiertokulku

Seuraavasta veden kiertokulusta voidaan puhua oppilaille kun heille on tuttu "perinteisempi" malli veden kiertokulusta jokien ja järvien kautta mereen.

1. kohdassa vesi sataa alas pilvistä maanpinnalle.
2. kohdassa vesi imeytyy maaperään. Osasta vettä tulee tällöin pohjavettä kun taas osa...
3. kohdan mukaisesti imeytyy juurien kautta kasviin.
4. kohdassa vesi haihtuu kasvien lehdistä.

Kun vesi on haihtunut kasvista, se imee juurillaan taas lisää vettä elintoimintojaan varten.

Virtuaalipuutarha: Ravinteet

Kun ihminen tai eläin syö kasvin, kasvissa olevat ravintoaineet siirtyvät vuorostaan syöjän elimistön käyttöön. Tähän perustuu luonnon kiertokulku: samojen ravinteiden muodonmuuttamiseen ja hyödyntämiseen ravintoketjun eri vaiheissa.

Maaperässä olevat mikrobit kuten sienet hajottavat kuolleet eliöt ja muut jätökset pieniksi ravintoainehiukkasiksi, jotka liukenevat maaperässä olevaan veteen. Näitä ravintoainehiukkasia ovat muun muassa typpi, kalium, magnesium ja fosfori.

Kuva otettu Wikimedia commonsista. Käyttäjän Specious kuva.

Kasvi imee juuriensa avulla maaperästä vettä ja siihen liuenneita ravinteita omaan käyttöönsä. Juuristossa ravinteiden ottamiseen on kaksi mekanismia: massavirtaus ja diffuusio.

• Diffuusio perustuu kahden eri liuoksen ravinnepitoisuuksien tasapainoon pyrkimistä: vahvemmasta liuoksesta siirtyy molekyylejä ja ravinteita heikompaan liuokseen. 
• Massavirtaus vuorostaan perustuu kasvin haihduttamiskykyyn, jolloin kasvin juuret imevät maasta vettä nestetasapainon säilymiseksi.

Mutta mitä kasvi ravintoaineillaan oikein tekee? Tarkastellaampa kaliumin, fosforin ja typen merkitystä kasveille hiukan lähempää:

Kalium vaikuttaa

• kasvin vesitalouteen
• ilmarakojen sulkeutumiseen ja avautumiseen
• kuivuuden- ja kylmänkestävyyteen
• yhteyttämistuotteiden kuljetukseen
• marjojen ja hedelmien värittymiseen
• korren vahvuuteen

Fosfori vaikuttaa

• valkuaisaineiden synteesiin
• sokereiden muodostukseen
• fosfori on kasvin energiaa
• fosfori edesauttaa juurten kasvua lisäämällä sytokiiniinin määrää, mikä lisää kukka-aiheiden määrää

Typpi vaikuttaa

• versoitumiseen
• sadon määrään
• valkuaisaineiden määrään
• kasvattaa marjojen kokoa
• lisää kukka-aiheiden määrää
• edesauttaa juurakon haaroittumista

Miten tämän kaiken voisi tiivistää mallikkaasti? Kas siinäpä tehtävä oppilaille!

Virtuaalipuutarha: Maaperä

Mitä maaperällä tarkoitetaan?

Maaperällä tai maalla tarkoitetaan kallioperää peittävää irtomaakerrosta. Maaperä koostuu kuluneesta kallioperästä sekä kasvien ja eliöiden jäänteistä.

Maaperässä on muun muassa hiekkaa, soraa, savea ja multaa. Se sisältää myös vettä ja ilmaa eli elämän perusedellytyksiä.



Havainnollistava opetustuokio

Maaperän koostumusta voi havainnollistaa oppilaille pyytämällä heitä täyttämään lasiastian hiekalla, pienillä ja isoilla kivillä.

Aluksi laitetaan isot kivet lasiastiaan, sitten pienet ja lopulta hiekka. Tämän jälkeen oppilaille kerrotaan kuinka maaperä koostuu erilaisista maa-aineksista, jotka ovat keskenään erikokoisia. Samalla kerrotaan kuinka pienimmät aineet kuten hiekka voivat kulkea paljon vapaammin maaperässä kuin isot kivet.

Seuraavaksi lasiastiaan kaadetaan vähän vettä. Havaitaan kuinka vesi liikkuu ja levittäytyy astiassa. Oppilailta voi nyt kysyä mitä maaperässä olevalle ilmalle käy, kun astiaan on kaadettu vettä. Vastaushan on, että vesi vie pois tilan, jota ilma voi käyttää. Kastelun suhteen pitää siis olla tarkkana, jotta kaikelle riittää maaperässä tilaa!

Virtuaalipuutarha: lämpö

Kasvit vaativat muuan muassa lämpöä, valoa, vettä ja maaperästä ravinteita. Tämä on puhtaan teoreettista, mutta miten asian voisi opettaa käytännön keinoin lapselle, koulun oppilaalle?

Yksi keino opettaa kasvin kasvamisesta on antaa oppilaan kasvattaa itse oma kasvinsa, mieluiten jokin helppohoitoinen kuten herne tai yrtti. Oppilas voi istuttaa siemenen esimerkiksi juomalasiin tai pieneen ruukkuun ja siirtää sen myöhemmin maahan kasvamaan.

Kuva otettu Wikimedia commonsista. Käyttäjän Theornamentalistin kuva.

Kun kasvi on itämässä, voidaan samalla opettaa mihin kasvi tarvitsee lämpöä, ravinteita ja vettä. Taimen noustessa mullasta ylös voidaan taas kertoa valon, ilman merkityksestä sekä kaikista tärkeimmästä asiasta, yhteyttämisestä.

Kuva otettu Wikimedia commonsista. Käyttäjän Theornamentalistin kuva.

Mutta tämän kerran aiheena on kuitenkin lämpö.

Kasvin eri toiminnoilla on erilaiset optimilämpötilat eli ihanteelliset lämpötilat. Lämpötila vaikuttaa esimerkiksi yhteyttämiseen, hiilidioksidin hengittämiseen, veden ja ravinteiden ottoon.

Kun kasvin hengittäminen vaikeutuu, ravinteiden ja veden ottaminen vaatii enemmän energiaa. Tällöin myös kasvaminen hidastuu tai pysähtyy kokonaan.

Maan ja maaperän lämpö ovat elintärkeitä kasville. Juuret imevät vettä ja ravinteita, ne tarvitsevat lämpöä pystyäkseen työhönsä. Tämän takia monet kasvit istutetaan maahan keväällä lumen sulettua ja pakkasten hälvettyä.

Oppilaiden kanssa voi tehdä viljelypalstalla aistiharjoituksia maan lämpötilasta sekä siitä miltä multa tuntuu käsissä.

Kasvuolosuhteiden oppiminen laittaa jalat mukavasti maanpinnalle.

Palsta herää henkiin

Maanantaina 9.6. istutettiin perunoita hankkeen palstalle. Mukaan laitettiin tuoretta perunamultaa, joka oli sopivan kosteaa. Perunoita sopii kuitenkin kastella jatkossakin, sillä kaikki kasvit tarvitsevat vettä kasvaakseen.

Vaan millainen kesä nyt on tulossa? Pitkä kuuma vaiko sateinen? Tämä viikko on ainakin ollut tavallista viileämpi.

Palstalle on istutettu myös sipuleita. Ne pitää painaa maahan syvemmälle, sillä sipulit, kenties, tykkäävät haasteista elämässään. Sen verran ne ovatkin pitäneet haasteestaan, että ovat alkaneet jo lupaavasti kasvaa! Punasipuleiden kohtalo ei tosin ole vielä ollut samanlainen, mutta kenties kärsivällisyys palkitaan.

Myös taimia on paljon istutettu aina yrteistä tomaattiin ja papuihin. Palkokasvit ovat tärkeitä kasveja pidemmän päälle: ne sitovat maahan typpeä, jolloin niiden tilalle voi seuraavana vuonna istuttaa kasveja, jotka tarvitsevat paljon typpeä.

Maaperän ravinteista pitääkin huolehtia, jotta kasveilla on edellytyksiä kasvaa. Vettä, lämpöä, valoa, ravinteita ja rakkaudesta kumpuavaa huolenpitoa, niitä kasvit tarvitsevat ihmisten tavoin.

Sipuleiden kasvupotentiaalia on kiehtovaa valokuvata.

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla istutetut perunat nousevat jo mullasta.

Yrtit tuovat makua elämään.

Kaupunkiviljely

Mikä ihmeen kaupunkiviljely?

Kaupunkiviljelyllä tarkoitetaan ruoan kasvattamista kaupunkiolosuhteissa.

Ruoan kasvattaminen voi tapahtua niin ikkunakuistilla ja parvekkeella kuin viljelypalstallakin.
Yhtä oikeaa tapaa ei ole, joten villit luovat ideat suosiolla käyttöön!

Esimerkkitapaus: yrttien kasvattamista Lontoon metrossa


Miksi kaupunkiviljellä?

• ruoan alkuperä on tiedossa
• kasvattaminen on ympäristöystävällistä
• konkreettinen tekeminen
• puheenaihe kahvipöydässä

Itse kasvatetun ruoan alkuperä on aina selvillä - tiedät millaisia aineita ravinteista myrkkyihin olet käyttänyt viljelemissäsi kasveissa. Voit siis huoletta kasvattaa myrkyistä vapaita, luonnonmukaisia kasviksia.

Wikipedian Local Food -artikkelista löytyy debattia lähiruoan vaikutuksista.