Virtuaalipuutarha: Valoa ja ilmaa, mitä onkaan yhteyttäminen?

Kasvit tarvitsevat valoa ja ilmaa yhtetyttääkseen. Mitä on ilma ja mitä salaperäistä voimaa auringonvalolla kasveihin on? Otetaan siitä selvää!

Ilma

Ilma on kaasujen seos. Kaasuja ovat muun muassa typpi, happi ja hiilidioksidi. Näitä kaikkia kasvi tarvitsee elääkseen.

Maaperän ravinteiden kohdalla puhuttiin jo typen merkityksestä, mutta mihin kasvi tarvitsee vuorostaan hiilidioksidia? Sokerin muodostumiseen, ja siitä on sitten yhteyttämiskohdalla tarkemmin tietoa!

Kasvit tuottavat happea, jota esimerkiksi ihminen tarvitsee elääkseen. Kasvit myös käyttävät osan tuottamastaan sokerista itse energiaa saadakseen. Sokeria käyttääkseen kasvit tarvitsevat happea, jonka avulla kasvi polttaa sokerin. Palamisreaktioon voi sitten tarkemmin tutustua kemian ja fysiikan tunneilla.

Auringonvalo ja yhteyttäminen

Kasvit kasvavat kohti valoa. Valoa kohti suuntaavan kasvun voi selkeinten nähdä puiden kohdalla: niiden oksat ojentuvat kohti etelää, jossa aurinko paistaa taivaalla. Se johtuu siitä, että kasvit todellakin tarvitsevat valoa kasvaakseen. Valoa kasvi kerää lehtivihreän eli klorofyllin avulla.

Joten nyt on aika puhua fotosynteesistä eli yhteyttämisestä.

Yhteyttämisessä kasvi käyttää ilmahuokosillaan keräämäänsä hiilidioksidia ja juurillaan imemäänsä vettä tuottakseen sokeria ja happea. Jotta reaktio voisi tapahtua, siinä tarvitaan myös auringonvaloa antamaan tarpeeksi energiaa kasville.

Happea ihminen tarvitsee elääkseen kuten myös sokeriakin, jota hän saa kasveja syömällä. Ihminen siis totisesti tarvitsee kasveja elääkseen!

Nippelitietona vielä seuraava: Jan Ingenhousz oli ensimmäinen kasvitieteilijä, joka löysi fotosynteesin. Hän havaitsi veteen upotettujen kasvien tuottavan kaasukuplia valossa, kun vuorostaan varjossa kaasukuplia ei enää muodostunut. Hän tunnisti tämän kaasun hapeksi.

Tilojen ja puitteiden ollessa sopivat voidaan Ingenhouszin koe toistaa. Silloin päästäisiin todella kiinni elämän ihmeellisyyksiin!

Yhteenvetoa kasvuolosuhteista

Kun oppilaat saavat itse kasvattaa siemenestä taimen, voidaan heille opettaa kasvin kasvamisesta ja siihen liittyvistä aiheista biologian ja maantiedon tunneilla. Tällöin kasvit eivät jää ikkunalaudalle nököttämään yksikseen, vaan ne ovat jotain ihmeellistä, jotain josta voi oppia jotain uutta.

Taimi on myös konkreettinen esimerkki itse teoriasta. Monille lapsille käsinkosketeltava asia helpottaa asian sisäistämistä. Asiaan saadaan silloin sitä kaivattua tolkkua.

Kasvien kasvamiseen ja itse kasveihin liittyy tietenkin paljon muutakin opittavaa. Ruukussa odottelevaa taimea voi käyttää varmasti muidenkin asioiden opettamiseen kuin tässä blogissa mainittuihin, vain opettajan luovuus on loppujen lopuksi rajana.